Kuka minä olen ?

Oon tunteellinen, luova ja paljon ajatteleva. Oon epäitsekäs, tietyin määrin itsekäs. Oon tunnesyöjä, liikaa rakastava ja huolehtiva. Oon kokenut elämän huonot puolet, mutta nähnyt myös ne parhaimmat. Oon elämää rakastava, samalla myös pelkääjä. Oon liian mustasukkainen, valittaja ja lipsauttelija. Oon aito, omaitseni ja vain Niina.

Herkkyyteni on samalla heikkouteni, mutta myös vahvuuteni. Oon silti vahva, selviytyjä ja taistelija. Luovuttaminen ei sovi mulle, oon ottanut siitä myös tatuoinnin. Oon todella innostunut kokkaamaan ja leipomaan, mä rakastan sitä. Jos mä joskus en auta ihmisiä työkseni, perustan oman leipomon. Suunnitelen kokoajan uutta matkaa vaikka edellistä ei ole vielä edes koettu. Mun pitäisi olla lukemassa kokeeseen, mutta teen enemmin tätä postausta. Haluaisin tehdä tälläsiä enemmän.

Joskus välillä hukun ajatusten virtaan ja ajattelen vain itseäni. Mietin menneisyyttäni ja luen vanhoja blogejani. Musta on omalla tavallaan ihana asia etten tunnista itseäni, samalla olen myös surullinen. Miettii viisi vuotta sitten olevaa Niinaa, niin se oli todella luova. Ja niin avoin ! :D Se Niina oli myös hyvin sairas, mutta todella vahva. Musta oli kamalaa lukea, että "Jes kohta on viikonloppu, saan syödä lauantaina 1500kcl.." En ole laskenut kaloreita onneksi enää vuosiin ja multa onkin tulossa tähän aiheeseen postaus. Ainoo vaa, että ootan matkaa niin pääsen ottamaan kivoja kuvia sitä postausta varten ;) Sanoinko mä oikeesti noin ? :D

Mä oon iloinen, että mä oon kirjottanut kaiken itsestäni. Kaikki tunteet, ajatukset, mielipiteet. Nyt voin lukea niitä ja ehkä oppiakin jotain tämän blogin kannalta. Mä oon aina ollut semmonen, että elän aika paljon menneessä tai tulevassa, vasta lähiaikoina oppinut arvostamaan tätä hetkeä. Mutta musta on ihanaa välillä miettiä mitä kaikkea mulle on käynyt elämässä. Kaikkea mitä en edes muista. Musta tuntuu, että ennen oon ollut omaitseni. Pukeutunut, ajatellut ja sanonut mitä olen. Nykyään pukeudun aika tylsästi(tavallisesti), ajattelen paljon, mutta sanon vähän.

Ajattelen ja haaveilen kokoajan jotain ja jostain. Mun on vaikea olla paikoillani ja vain olla. Mä teen kokoajan jotain. En tiedä miten matkalla voin loikoilla rannalla aurinkotuolissa, ehkä mä oon vaan kokoajan uimassa. En osaa pysähtyä hetkesikään, koska aina kun mä pysähdyn, mä alan ajattelemaan liikaa. Ja mulle niin kova ikävä mun lemmikkejä. Siksi mä enemmin teen kokoajan jotain, suojaan itseni ja mieleni.

Oon jossain vaiheessa elämää alkanut pitämään itsestäni. En ehkä niin paljoa ulkoisesti kun voisin, mutta sisäisesti. Käyn itseni kanssa paljon keskusteluja ja olen itseni paras neuvoja, tuki ja turva. Pidän itsestäni, mutten kuitenkaan ole itserakas. Mun mielestä kaikkien pitäis pitää jostain edes itsestään. Mä pidän mun punasista hiuksista, kauniin värisistä silmistä, lävistyksistä ja tatuoinneista. Mä pidän mun positiivisuudesta ja sinnikkyydestä. Pidän mun rakastavasta luonteesta ja hyväsydämellisyydestä. Meissä kaikissa on niin paljon hyvää. Halusin tämän postauksen myötä hiukan kertoa minkälainen mä oikeasti olen :)

Olette ihania, juuri semmoisena kuin olette ♥♥