Déjà-vu

Viisi ihanaa viikkoa kehitysvammaisten päivätoiminnassa loppui perjantaina. Fiilikset olivat tosi haikeat, vaikka samalla myös onnelliset. Noi viisi viikkoa opettivat mulle paljon. Sain ihania uusia muistoja ja tajusin, että myös työ voi olla hauskaa. Jo ensimäisellä viikolla koin monesti Déjà-vun tunteita ja ne voimistuivat kokoajan ja vielä viimeisellä viikolla mulla oli vielä pari kertaa niitä. Mä häkeillyin aina kun tunsin, että mä oon ollut täällä ennenkin. Aloin miettimään syytä ja mietin, että oon ehkä entisessä elämässä ollut töissä kehitysvammasten kanssa tai itse kehitysvammainen tai muuta vastaavaa. Tai oon joskus nähnyt unia tosta paikasta. Näin harjottelun aikana monesti unia myös tosta työstä, joten voi olla neki sekottu keskenään. Mutta se miten usein niin tunsin oli kyllä häkellyttävää, vaikka samalla tuli semmonen lämmin olo ja pieni hymy huulille :) Kerroin myös työpaikalla tästä tuntemuksesta ja sanoivat, että ehkä tykkään vaan olla sielä niin paljon. Musta tuntui, että kuuluin tonne ja oli tarkoitettu, että meen tonne. Hain tosi moneen paikkaan harjotteluun ja juuri noi halusi ottaa mut.

Näyttöviikko sujui hyvin. Sain pitää omia tuokioita kuten kommunikaatioryhmää, leipomista, korttien askartelua ja muuta. Käytiin myös parin asiakkaan kanssa kirjastossa. Tuolla syntyi aito joulutunnelma ja hetken jopa pidin joulun odottamisesta. Koristeltiin yhdessä joulukuusi, tehtiin joulukortit. Keskusteltiin joulusta, leivottiin pipareita ja juotiin glögit. Laulettiin joululauluja ja tehtiin joulukoristeita. Tällä hetkellä mietin miksen valinnut vammaistyötä kun se tuntui heti ekana päivänä mun jutulta. Mutta luulen, että voin tuntea niin myös mielenterveystyössä. Ja tosiaan tällä hetkellä mun suurin toive on, että pääsen joskus sairaanhoitaja kouluun, että voisin vaikka siellä suuntautua kehitysvammasiin. Tällä hetkellä en enää tiedä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, mutta uskon että aika näyttää sen.  Kehitysvammaset ihmiset on aivan ihania! Tottakai kärsivällisyyttä se vaatii ja haastavia tapauksia löytyy. Mutta kaikki se ilo, joka siellä koettiin. Jokainen asiakas otti mut niin hyvin siellä vastaan ja näytti että oon tervetullut sinne! Jos tarjoutuu mahdollisuus tehdä töitä kehitysvammaisten kanssa, suosittelen lämmöllä :)

Nyt mulla alkoi kuukauden loma koulusta! Mut valittiin nyt siis mielenterveys-ja päihdetyöhön, odotan sitä kyllä innolla. Se on mun pitkäaikainen haave, vaikka toisaalta nyt oon aivan tykästynyt kehitysvammaistyöhön. mutta katsotaan. Mulla on töitä tässä samalla 4-5 kertaa viikossa, mutta on ainaki vapaatakin, joka on mulle kyllä tällä hetkellä todella hyvä juttu. Oon aika uupunut. En jaksanut lähteä luokkalaisten pikkujouluihin enkä syömään rakkaan kanssa, oon ehkä tulossa vanhaksi? :D En oo käynyt neljään kuukauteen missään juhlimassa, muutaman juoman juonut koko aikana. Mulla ei oo ollut aikaa eikä voimia lähteä, mutta joku päivä varmaan reväytän ja lähden johonkin. Pikkujouluja me vietettiin Joonaksen perheen kanssa, se oli ihan mukavaa, kun oli hyvää ruokaa ja seuraa, mutta ei ollenkaa alkoholia, sopi mulle hyvin!

Mitään kummempia suunnitelmia mulla ei oo loman ajaksi :) Tänään näin Lindaa taas pitkästä aikaan, käytiin Itiksessä kahvilla ja kiertelemässä. Olisi myös tarkotus nähdä Jasua ja yhtä toista blogituttua :) Ikeaan oon halunnut jo kuukausia ja sinne olis tarkotus mennä. Myös perhettä nään varmaankin. Sekä tieteki teen niitä töitä. Mutta muuten ihanaa kun on sitä vapaa-aikaa.

Minkälaisia postauksia toivoisitte mun tekevän? :) Mulla on tulossa reseptipostaus ja yks pohdintapostaus, muuten oon aika avoin uusille ideoille! Ihanaa viikoa kaikille ♥