En osaa, mutta yritän silti

Välillä mietin mistä mun postausideat tulee, mutta yleensä ne vaan tulee. Tää postaus sai alkunsa ku yks päivä törmäsin harjottelussa pöytään kaataen melkein kaikki tavarat siitä :D Ketään asiakkaista ei nauranut, ite olin sillee TAAS Niina säätämässä :D Tää postaus tulee siis kertomaan mun lukihäiriöstä sekä yleisesti oppimisesta ja vaikeuksista.

Mun oli koulussa hiukan vaikea oppia lukemaan ja kirjottamaan. Matikka ja kielet on aina tuottaneet mulle ongelmia. Silti koskaan mulle ei kukaan sanonut edes mitään lukihäiriöstä enkä muista onko mulla koskaan sitä testattu peruskoulussa. No oli miten oli, pärjäsin peruskoulussa ihan hyvin, huonoin numero oli seiska ja paras kymppi. Kaikki alkoi vasta lukiossa, jossa mulle tehtiin lukihäiriötesti ja siitä tulikin aika korkeat pisteet. Se testattiin uudelleen ja uudelleen ja diagnoosi oli vaikea lukihäiriö. Olin aika helpottunut, mutta en tosin halunnut mitään helpotuksia siltikään käyttää, koska en halunnut että mua kiusattaisiin siitä. Oon tottunut tekemään paljon töitä ja oonki keksinyt kaikken maailman ihmetapoja oppia. Mä olen erittäin huono oppimaan jos opettaja selittää jotain, luen enemmin kirjasta ja koitan kirjottaa omia lauseita, omilla sanoilla. 

Mä oon todella nopea kirjottaja tietokoneella. Kirjotan varmaan nopeemmin kuin keskivertoihminen, mutta johtuu varmaan, että kirjotan tätä blogia ja koulujutut on aina koneella tehtäviä. Miten lukihäiriö sitten oikeesti näkyy mun elämässä? Mä oon hidas oppimaan, oikeesti tosi hidas. Käytännössä opin asiat yleensä heti, mutta jos pitää lukemalla oppia ja tehdä sitten, en luultavasti oo tajunnut yhtään asiaan mitä mun pitäis tehdä. Sama esimerkiksi croissantien kanssa. Jos joku näyttäisi mulle ne, osaisin varmaan tehdä niitä. Mutta en kyllä tajunnut mitään niiden teko-ohjeista, joten en nyt oo saanut aikaiseksi kokeilla, en vaan pysty hahmottamaan mitä siinä tekstissä lukee. Luetun ymmärtäminen on siis mulle vaikeaa. En vaan ymmärrä. Lukemisessa oon aika hidas ja pitkät/vaikeat sanat on semmosii, että menee kieli ihan solmuun. Tuolla kehitysvammasten päivätoiminnassa luin asiakkaille kirjoja ja se oli ihan mukavaa lukea ääneen, koska se on semmosta rentoa, mutta esimerkiksi mulla on lukiosta kauhukuvia kun piti lukea englanniksi ääneen. Hermoilin aina ja toivoin vaan ettei olisi tarvinnut lukea ääneen. Kamalaa! Ja tiedän, että mulla on tollasta vielä edessä.. 

Osaan puhua englantia aika hyvin, mutta kirjottaa osaan huonommin. En osaa kielioppia ollenkaan, muodostan lauseet samalla tavalla kuin tekisin suomeksikin. Uusien sanojen oppiminen on hidasta ja unohdan heti oppimani sanan. Ja esimerkiksi sana beautiful opin vasta alottettuani käyttää Instagrammia kun laitoin sitä tageiksi, yleensä kirjotin sen tyylii beutiful tai beutifull. Tossa hyvä esimerki mun vaikeuksista. Samoin saatan kirjottaa esimerki tai viellä, vaikka tiedän että se on esimerkki ja vielä. Ruotsissa olin joskus aika hyväkin, syy taisi olla Strum und drang bändi ja halusin osaa puhua heidän kanssaan ruotsia joskus kun kiersin niiden keikkoja. Matikkaa en osaa yhtään, en sitten yhtään enkä itseasiassa haluakkaa osata :D Pääsin kuiteki lääkelaskut helposti läpi, johtuen varmaan koska ne oli aika helppoja ja kävi yks yhteen. 

Mun on vaikea hahmotaa mun tilaa, painoa tai muutenkaa mitään vastaavaa. Törmäilen usein huonekaluihin ja muihin, vaatteita ostaessa en tiedä mun kokoa ollenkaan, ajankäyttöä en hallitse. Aamulla varaan tunnin aikaa, yleensä oon nopeemmin jo valmis. Tai toistepäin, varaan kävelymatkaan metroasemalle 10 min, mulla meneeki 15min.. Ahdistun miettiessäni mitä ääretön tarkottaa ja kuvittelen itteni avaruuteen. Mulle avaruus on laatikko, joka loppuu jossai vaiheessa ja sitten tulee vielä jotain.

Oon ollut aina huono keskittymään ja mulla on vaikea olla paikoillaan kauaa. Jos on jotain mielekästä tekemistä, niin jaksan aika hyvin, jos ei ole mielekästä tekemistä, en jaksa ollenkaa :D Nukahdan usein tunneilla ja haluan vaan pois. Sinäänsä en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun lähden tavottelemaan sairaanhoitajan ammattia, mutta toivon, että sielläki on paljon harjottelua, että pääsen tekemään käytännön työtä. Oon siinä oikeesti hyvä ja toivoisinki, että ihan ala-asteesta asti otettais huomioon erilaiset oppijat ja opittaisi sekä käyttännössä että teoriassa.  Pakko sanoa, että oon melko hyvä lukemaan kirjoja ja tykkäänki siitä, mutta jos se on joku tylsä, nukahdan ja lopetan kesken.

Luettuani tätä tekstiä tuli semmonen olo, että oon ihan onneton :D Loppujen lopuks en oo, joudun vaan tekemään tosi paljon töitä. Tottakai mua harmittaa, kun mun suurin unelma olisi muuttaa ulkomaille tai lähteä vapaaehtoistyöhön/työharjotteluun ja en oikeesti osaa englantia saatika muutakaa kieltä sillee hyvin, mutta oon päättänyt ettei se oo este. Mä haluan nimenomaan oppia lisää ja oonki harjottellut sillon tällön uusia sanoja mitä voisin tarvita tulevaisuudessa. Harmi vaan, että en oikeesti muista edes mikä on työharjottelu kun unohdan sen heti, vaikka tiedä miten tärkeä sana se on mulle. Mutta en oo onneksi luovuttaja tyyppiä ja uskon, että kaiken voi saavuttaa jos on luja tahto ja on valmis tekemää paljon töitä :)

Onko siellä muita keillä on vaikeuksia oppia?