10.12.2014

Syön elääkseni, elän syödäkseni ?

Mun piti alun perin koota tähän postaukseen kuvia mitä syön, mutta teen sen joku toinen kerta, koska tuli semmonen olo, että kirjotetaa nyt kunnolla tästä syömisestä.Välillä koitan miettiä sitä hetkeä millon mun ongelmat liittyen syömiseen ovat alkaneet. Olen ollut aina perso makealle ja tykännyt pienestä asti syömisestä. Mä en kauheesti tykkää niinkää ruaasta, mutta herkuista. Suklaasta. Karkista. Sipsistä. Kakuista. Kekseistä. Jäätelöstä. Vanukkaista. Kaikesta makeesta ja suolasista herkuista niin oikeestaan vaan sipseistä. Hampparit ja pizzat on hyviä, mutta en sillee himoitse niitä. En nauti oikeestaa ruuasta, saa siis mitään "ruokaorgasmeja." Ruoka on ruokaa, mut herkut on mulle elämän suurimpia iloja.

Kun yritin ekoja kertoja lopettaa tupakointia, ihan hyvin siinä onnistuen, aloin syömään suklaata. Ja söinki sitä paljon. Lukiossa ollessani mulla oli tapana JOKA PÄIVÄ koulun jälkeen hakea suklaalevy. Ja söin sen HETI. Suklaasta sain lohdustusta stressiin ja huonoon parisuhteeseen. Sen jälkeen me ollaaki oltu suklaan kanssa erottomattomia. Kerran olin KAKSI kuukautta ilman suklaata. Se oli kamalaa, vaikka samalla opin että pärjäänhän mä ilman sitä. Mutta toisaalta en pärjää. Kaikki suklaa käy paitsi ei tumma tai pähkinä.

Minä alkuvuodesta 2014 ja minä loppuvuodesta 2014.  Toi eka kuva saa mut voimaan huonosti. En tiiä onks tää nyt mikää paras enenn ja nyt kuvasarja, mutta kelvatkoon.
Mä koitan syödä terveellisesti, mutta mä rakastan syömistä. Siks oonki nykyään myös tikkaririippuvainen. Koitan sillä korvata turhaa syömistä. Mä syön yleensä 3-6 kertaa päivässä, riippuen oonko töissä vai vapaalla, aamussa vai illassa. Syön aamupalan aina, joka päivä. Välipaloja pari kappaletta ja yleensä yhden lämpimän ruuan. Vihanneksia ja hedelmiä koitan syödä päivän aikana, mutta aina ei sitä puolta kiloa tule täyteen.. Iltapalan syön myös aina.

Mulla on pahoja tapoja syömiseen liittyen, niinku samalla lukeminen tai telkkarin kattominen. Illalla on niin ihana mennä murun kainaloon, ottaa karkkipussi esiin ja kattoa hyvää leffaa. Enemmi tai myöhemmin se koituu kohtalokseni. En vain edes haluaisi eroon herkuista, ne joteki täydentävät mua ? Mulla meni aika hyvin syömisten ja muun kanssa ennen Daisyn kuolemaa, sen jälkeen kaikki meni huonosti, koitin vain selviytyä päivästä toiseen.. Nyt ku mulla on kaks palleroa keistä pitää huolehtia, mun pitäis huolehtia myös itsestäni.

Ruuan ei pitäisi hallita ketään, vaan aina ihmisen ruokaa. Välillä mietin, että onko kaikilla tällästä. Miettii mitä söis seuraavaks, oottaa ku saa syödä, suunnittelee mitä leffaa kattois illalla ja minkä karkkipussin ottais sen kanssa jne... Pitäis vaa nostaa perse ylös sohvalta ja lähteä kävelylle, mutta tommosella ilmalla hyvä ku haluaa kauppaa lyllertää.

Motivaation pitäisi kestää läpi elämän. Onnistuin pudottamaan terveellisillä elämäntavalla 10 kiloa. Ja kohta onnistun saamaan sen takaisin. En vaan enää onnistu motivoimaan itseäni, vaikka toisaalta mä haluaisin elää terveellisesti. Tai haluaisin terveen suhteen ruuan kanssa. Mä saan rakkautta, mua ei kauheesti stressaa mikää, oon ihan onnellinen. Kaikki herkut on vaa jäänyt tavaks ja ne tavat pitäis vaa muuttaa. Tiiän miten paljon vaatii töitä aloittaa uudelleen, mutta mä haluaisin silti. Mikä teitä motivoi ? Miten te syötte ? Vinkkejä otetaan vastaan :) 

14 kommenttia:

  1. Samaistuin todellakin suhun, että huonoina aikoina haettiin se suklaalevy ja syötiin se välittömästi kokonaan. Kamalaa kun ajattelee näin jälkikäteen :s Mutta tunnesyöjä mäkin oon ollu ja oon luultavasti vieläkin, mutta kun hallitsen tätä mun syömistä nykyää paljon paremmin niin hankala sanoa.

    Mulla on toiminut että pitää yhden herkkupäivän viikossa. Ja noh, enkä mä nyt syö niitä vihanneksia puolta kiloa päivässä, mutta pitää vaan seurata mitä muuta sitä syö. En oo kauhea vihanneksen ystävä :D (Onneks kani on, niin joskus syön sen kans salaattia yms). Mut ei elämäntapojaan oo helppo muuttaa :( Vaaditaan paljon itsehillintää, mut sekin helpottaa kun mies komentaa että et saa syyä :D "Järjenääni", hehe.

    Tsemppiä sulle ♥ Oot laihtunut todellakin tuossa ennenjälkeen -kuvassa :) Kaunis nainen oot ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen pitäiski aina hallita syömistä eikä syömisen ihmistä.. Mutta tunnesyöminen on jäänyt päälle sekä tietyissä tilanteissa syöminen. Mäki oon koittanut pitää yhtä karkkipäivää viikossa, mutta en oo koskaa onnistunut :D Oon riippuvainen makeasta. Mä kyl tykkään kasviksista, koska en syö lihaa, mutta ruoka ei ookkaa niin se ongelma. Itsehallinta mulla katosi johoki Daisyn kuoleman jälkeen, ei vaan jaksanut huolehtia itsestään tarpeeksi. Ja kiitos paljon <3 Niin sinäki :)

      Poista
  2. Koita tehdä itsellesi karkkipäivä kerran viikossa millon saat syödä sitä suklaata ja ota leffan kanssa vaikka dippivihanneksia, ne on hyviä. Mulla oli sama ongelma, et söin joka päivä suklaata ennen. Mut sit otin karkkipäivän, kun iho alko voimaan niin huonosti. Mulla on lauantaisin lupa syödä sitä suklaata ja joskus jopa lasken päiviä siihen. Nyt huomaan, kun on jo muutana viikko näin mennyt. Että on jo paljon helpompaa kävellä karkkihyllyn ohi, eikä tee niin paljoa mieli. Kyllä se voi onnistua, jos on vaan vahva. Sustakin on kyllä siihen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dippivihanneksia pitää kyllä taas kokeilla,kiitti vinkistä, syön kyllä vihanneksii/kasviksii/hedelmii päivän aikana aika paljon. Mutta en osaa joteki syödä vaan kerran viikossa karkkia :( Ehkä sen tavan oppis, jos yrittäis, mutta on ollut niin paljon muuta ajateltavaa.. Mutta pitää koittaa, laittaa vaikka kaikki voimat siihen, että ainaki vähentäis herkkujen syöntiä. Kiitos <3

      Poista
  3. oivoi tiiiän kyllä liiankin hyvin mistä puhut.. mä vaan saan myös niitä "ruokaorgasmeja" ja yleensä mussutankin sitä perussafkaa ihan liikaa :D mut vaikka et ookkaan päässy eroon herkuista niin oot laihtunu kyllä tosi hyvin, näkyy kaikista kuvista :)
    mä pyrin herkuttelemaan vaan viikonloppusin, mutta välillä sekin lipsuu. sit arkena syön nälän mukaan :D
    tsemppiä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmi syö perusruokaa paljon, ku herkkuja :) Ei sillee perusruoka lihota, ku sit taas yhdessä patukassa voi olla se 250 kcl.. :/ Nonii oonki laihtunut, ihmettelin itsekki :o Mut toisaalta olin pitkään syömättä niitä tai söin vaa vähän. Ja pystyispä herkkuttelee vaa viikoloppusin :) Kiitti ihana <3

      Poista
  4. Oot kyllä pirun upea nainen ! Huomaa miten siun kasvot on kaventunu ja vyötärö tullu esiin *-*
    Itteeni motivoi tulokset ja sit kun saa sen tietyn asenteen päälle. Tällä hetkellä nuo molemmat tuntuu olevan vähän laantunu kun itelle vaikeeta keksii tälleen talvisin pimeinä aikoina mitään mielekästä liikuntamuotoa kun en tykkää salilla käydä.
    Sulla ois varmaan hyvä olla joku kaveri/tuttu siellä jolla on myös elämäntaparemontti meineillään jolta saisit aina tarvittaessa vertaistukea ja se sulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, niin sinäki ! <3 Joo mulla on vähä sama, ku ei oikee liikuntakaa inspaa säiden takia. Tekosyykö vaan ?:D Eiku oikeesti, iha kauheet ilmat ollu ainaki täällä. Ja juu toi on hyvä idea, Joonas lupas auttaa kyllä :) Mut joku tyylii saman kokonen ku mä, samat tavotteet jne ois kyllä suuri apu :)

      Poista
  5. Kyllä huomaa todella selvästi eron ennen ja jälkeen! Eikä ole edes tervettä luopua herkuista kokonaan, joten kannattaa oikeesti jakaa päivän ruoat aterioihin! Selkeät ateriat, joissa myös jälkiruokia (jotka voi jättää telkkarin edessä mussutteluun tietyissä rajoin). Jos haluut voin antaa sulle semmosen "normaalin" suuntaa-antavan ateriasuunnitelman facessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Ja niin toi on kyllä totta. Juu laita vaa :)

      Poista
  6. Mitä jos kokeilisit syödä kaks lämmintä ruokaa aamu, väli- ja iltapalan lisäks? Mulla ainakin iskee kauhea herkkujen himo, jos syön vaan pelkän lounaan. Syömishäiriöosastolla syötiin joka päivä välipalalla esim. 1 vanukas, pulla, jäätelö jne. Kun joka päivä syö yhden herkkupalan (se voi olla myös suklaapatukka), ei iske järjetöntä herkkujen himoa. Sit kun laittaa salaattiin ihan öljyä ja vaikkapa jogurttiin pähkinöitä/siemeniä, niin saa hyviä rasvoja ja samalla makean himo vähenee.

    Hitsi, mä oon jotenkin ihan unohtanut tän sun uuden blogin! Sit ku laitoit kommenttia, niin muistin taas. Pitää liittyä lukijaks :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi vois olla kyllä hyvä idea :) Kiitos vinkistä. Ja koitanki syödä just tollee yhden patukan päivässä tai jotain pientä herkkua. Tikkarit toimii aika hyvin :p Nonii kiva ku löysit tän nyt :)

      Poista
  7. Sä oot niin upea, todella iso eron huomaa ennen ja jälkeen kuvissa! Hieno suoritus. ♥

    Mä oon aina ollut tunnesyöppö ja elän syödäkseni. Oon aina hakenut lohtua herkuista ja ruuasta. Oon niin koukussa kaikkeen hyvään, että masennun jos kaapista ei löydy edes hyvää ruokaa. Ruokakin on mulle se pahe.

    Mä en osaa enään iltasin kattoo ees mitään leffoi tai sarjoi, jos mulla ei oo jotain mitä mussuttaa samalla.. Oon nyt tän viikon koittanut välttää kokonaan sitä sohvapottuilua ja ihmeesti mulla menikin tuossa 4 päivää ilman mitään herkkuja. Tai no, oonhan mä voinut syödä huomaamattani.. :D Eilen katottii leffaa ja homma räjähti käsiin. Suolasen nälällä se alko, joten sipsipussin kanssa sohvalle. Ukko sanoo, ettei tee mieli sipsejä. Minä mussutan ja rouskutan aikani ja käyn vaihtamassa sipsit täytepulliin. Seuraavalla keittiö kierroksella mukaan lähtee leipää ja perunasalaattia ja vielä lopuksi tekee pirusti mieli makijaa, suklaata siis. Ei ihme, että oon paisunu taas ku pullataikina... Tammikuussa pakko ottaa ihtiä niskasta kiinni, oon kohta taas samanlainen mitä olin jokunen vuosi sitte. :P

    "Miettii mitä söis seuraavaks, oottaa ku saa syödä, suunnittelee mitä leffaa kattois illalla ja minkä karkkipussin ottais sen kanssa jne." Justiisa niinku meikä. Plus meikä saattaa alkaa jo edellisenä iltana kuolaposkella odottamaan seuraavan päivän ruokaa. :P

    Jotenki aina vaan tuntuu, että on turhaa ihtiää kiduttaa laihduttamalla tai herkkulakoilla kun kuitenkin jossain vaiheessa homma alkaa alusta. Mä oon ainaki tämmönen, etten voi kokonaan jättää mitään pois tai osaa ottaa niitä juttuja elämän tavaksi. Mä taidan nykyään syödä jo hyvään oloonkin.

    Pitäsköhän meidän keksiä tänne blogimaailmaan jokin elämä terveellisemmäksi/painon pudotus - haaste/rinki motivaattoriksi.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Juu unohdin myös mainita tosta riippuvaisuudesta.. Tuntuu, että on pakko saada jotai hyvää. Terveellinen ruoka on iha ok, mut ilman herkkuja elämä tuntuu nii tyhjältä ?

      Mulla on kans toi sama, että voin olla jonki aikaa ilman mitää herkkuja, mut sit on pakko saada jotai :/ Ja tostaha se aina lähtee, ekaks jotai ja sit lisää viel jotai muuta. Hyvä jos oot suunnitellu etäkätee jo, kannataaki käyttää aikaa siihe miten vois vähentää herkkuja. Mul on yleensä nii, että jos on jotkur juhlat tulossa, odotan innolla että saan kakkua ja muuta :p

      Meillä on kyl samalaisii ongelmii syömisee liittyen. Ja säki oot kyllä tehny suuren muutoksen itsesi kanssa :) vielä ku löytyis se kohtuus ja kultainen keskitie, nii ois hyvä. Mut se on vaikeeta, muttei mahdotonta. Ja toi on kyl hyvä idea ! :D Sä voit ehdotella sitä ja vaik mäki voin kysellä haluaisko ihmisiä mukaan :) Miteköhä sen sit perustais ? Ei oo kokemusta. Mut kiva idea kuiteki!

      Poista

Vain ASIALLISET kommentit julkaistaan ! Vastaan kommentteihin omaan blogiini. Anonyymit, nimimerkki mukaan kommentteihin :)