Teeleipä

Moikka! :) Multa toivottiin postausta teeleivästä ja tässä se nyt tulee! Tykkäsin yläasteella kovasti köksästä ja se olikin mun lempiaineita. Teeleipää tehtiin ainaki meillä usein ja nyt tein sitä vuosien jälkeen taas ja oli niin hyvää. Tää resepti on helppo, nopea ja ennen kaikkea herkullinen, niinku taitaa olla kaikki mun reseptit ;)

Ainesosat:

4 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1/2 tl sokeria

60 g pehmeää voita

2 dl maitoa

Valmistusohjeet:

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita kaikki kuivat aineet(jauhot, sokeri, suola) keskenään ja lisää joukkoon pehmeä voi. Itse lämmitin voita hiukan mikrossa. Lisää maito joukkoon pienissä erissä. Itse laitoin aina 0,5 dl kerrallaan ja sekottelin hiljalleen. Liikaa ei kannata sekoittaa, muuten taikinasta voi tulla sitkeää! Taputtele pellille kaksi pyöreää leipää melko litteäksi ja leikkaa neljään osaan. Paista n. 15-20 min ja anna jäähtyä hiukan ennen tarjoilua. 

Ihanaa leipää ♥ Jos tulee kysyttävää, voi vielä kysyä :) Mukavaa viikonloppua kaikille !

En osaa, mutta yritän silti

Välillä mietin mistä mun postausideat tulee, mutta yleensä ne vaan tulee. Tää postaus sai alkunsa ku yks päivä törmäsin harjottelussa pöytään kaataen melkein kaikki tavarat siitä :D Ketään asiakkaista ei nauranut, ite olin sillee TAAS Niina säätämässä :D Tää postaus tulee siis kertomaan mun lukihäiriöstä sekä yleisesti oppimisesta ja vaikeuksista.

Mun oli koulussa hiukan vaikea oppia lukemaan ja kirjottamaan. Matikka ja kielet on aina tuottaneet mulle ongelmia. Silti koskaan mulle ei kukaan sanonut edes mitään lukihäiriöstä enkä muista onko mulla koskaan sitä testattu peruskoulussa. No oli miten oli, pärjäsin peruskoulussa ihan hyvin, huonoin numero oli seiska ja paras kymppi. Kaikki alkoi vasta lukiossa, jossa mulle tehtiin lukihäiriötesti ja siitä tulikin aika korkeat pisteet. Se testattiin uudelleen ja uudelleen ja diagnoosi oli vaikea lukihäiriö. Olin aika helpottunut, mutta en tosin halunnut mitään helpotuksia siltikään käyttää, koska en halunnut että mua kiusattaisiin siitä. Oon tottunut tekemään paljon töitä ja oonki keksinyt kaikken maailman ihmetapoja oppia. Mä olen erittäin huono oppimaan jos opettaja selittää jotain, luen enemmin kirjasta ja koitan kirjottaa omia lauseita, omilla sanoilla. 

Mä oon todella nopea kirjottaja tietokoneella. Kirjotan varmaan nopeemmin kuin keskivertoihminen, mutta johtuu varmaan, että kirjotan tätä blogia ja koulujutut on aina koneella tehtäviä. Miten lukihäiriö sitten oikeesti näkyy mun elämässä? Mä oon hidas oppimaan, oikeesti tosi hidas. Käytännössä opin asiat yleensä heti, mutta jos pitää lukemalla oppia ja tehdä sitten, en luultavasti oo tajunnut yhtään asiaan mitä mun pitäis tehdä. Sama esimerkiksi croissantien kanssa. Jos joku näyttäisi mulle ne, osaisin varmaan tehdä niitä. Mutta en kyllä tajunnut mitään niiden teko-ohjeista, joten en nyt oo saanut aikaiseksi kokeilla, en vaan pysty hahmottamaan mitä siinä tekstissä lukee. Luetun ymmärtäminen on siis mulle vaikeaa. En vaan ymmärrä. Lukemisessa oon aika hidas ja pitkät/vaikeat sanat on semmosii, että menee kieli ihan solmuun. Tuolla kehitysvammasten päivätoiminnassa luin asiakkaille kirjoja ja se oli ihan mukavaa lukea ääneen, koska se on semmosta rentoa, mutta esimerkiksi mulla on lukiosta kauhukuvia kun piti lukea englanniksi ääneen. Hermoilin aina ja toivoin vaan ettei olisi tarvinnut lukea ääneen. Kamalaa! Ja tiedän, että mulla on tollasta vielä edessä.. 

Osaan puhua englantia aika hyvin, mutta kirjottaa osaan huonommin. En osaa kielioppia ollenkaan, muodostan lauseet samalla tavalla kuin tekisin suomeksikin. Uusien sanojen oppiminen on hidasta ja unohdan heti oppimani sanan. Ja esimerkiksi sana beautiful opin vasta alottettuani käyttää Instagrammia kun laitoin sitä tageiksi, yleensä kirjotin sen tyylii beutiful tai beutifull. Tossa hyvä esimerki mun vaikeuksista. Samoin saatan kirjottaa esimerki tai viellä, vaikka tiedän että se on esimerkki ja vielä. Ruotsissa olin joskus aika hyväkin, syy taisi olla Strum und drang bändi ja halusin osaa puhua heidän kanssaan ruotsia joskus kun kiersin niiden keikkoja. Matikkaa en osaa yhtään, en sitten yhtään enkä itseasiassa haluakkaa osata :D Pääsin kuiteki lääkelaskut helposti läpi, johtuen varmaan koska ne oli aika helppoja ja kävi yks yhteen. 

Mun on vaikea hahmotaa mun tilaa, painoa tai muutenkaa mitään vastaavaa. Törmäilen usein huonekaluihin ja muihin, vaatteita ostaessa en tiedä mun kokoa ollenkaan, ajankäyttöä en hallitse. Aamulla varaan tunnin aikaa, yleensä oon nopeemmin jo valmis. Tai toistepäin, varaan kävelymatkaan metroasemalle 10 min, mulla meneeki 15min.. Ahdistun miettiessäni mitä ääretön tarkottaa ja kuvittelen itteni avaruuteen. Mulle avaruus on laatikko, joka loppuu jossai vaiheessa ja sitten tulee vielä jotain.

Oon ollut aina huono keskittymään ja mulla on vaikea olla paikoillaan kauaa. Jos on jotain mielekästä tekemistä, niin jaksan aika hyvin, jos ei ole mielekästä tekemistä, en jaksa ollenkaa :D Nukahdan usein tunneilla ja haluan vaan pois. Sinäänsä en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun lähden tavottelemaan sairaanhoitajan ammattia, mutta toivon, että sielläki on paljon harjottelua, että pääsen tekemään käytännön työtä. Oon siinä oikeesti hyvä ja toivoisinki, että ihan ala-asteesta asti otettais huomioon erilaiset oppijat ja opittaisi sekä käyttännössä että teoriassa.  Pakko sanoa, että oon melko hyvä lukemaan kirjoja ja tykkäänki siitä, mutta jos se on joku tylsä, nukahdan ja lopetan kesken.

Luettuani tätä tekstiä tuli semmonen olo, että oon ihan onneton :D Loppujen lopuks en oo, joudun vaan tekemään tosi paljon töitä. Tottakai mua harmittaa, kun mun suurin unelma olisi muuttaa ulkomaille tai lähteä vapaaehtoistyöhön/työharjotteluun ja en oikeesti osaa englantia saatika muutakaa kieltä sillee hyvin, mutta oon päättänyt ettei se oo este. Mä haluan nimenomaan oppia lisää ja oonki harjottellut sillon tällön uusia sanoja mitä voisin tarvita tulevaisuudessa. Harmi vaan, että en oikeesti muista edes mikä on työharjottelu kun unohdan sen heti, vaikka tiedä miten tärkeä sana se on mulle. Mutta en oo onneksi luovuttaja tyyppiä ja uskon, että kaiken voi saavuttaa jos on luja tahto ja on valmis tekemää paljon töitä :)

Onko siellä muita keillä on vaikeuksia oppia? 

Déjà-vu

Viisi ihanaa viikkoa kehitysvammaisten päivätoiminnassa loppui perjantaina. Fiilikset olivat tosi haikeat, vaikka samalla myös onnelliset. Noi viisi viikkoa opettivat mulle paljon. Sain ihania uusia muistoja ja tajusin, että myös työ voi olla hauskaa. Jo ensimäisellä viikolla koin monesti Déjà-vun tunteita ja ne voimistuivat kokoajan ja vielä viimeisellä viikolla mulla oli vielä pari kertaa niitä. Mä häkeillyin aina kun tunsin, että mä oon ollut täällä ennenkin. Aloin miettimään syytä ja mietin, että oon ehkä entisessä elämässä ollut töissä kehitysvammasten kanssa tai itse kehitysvammainen tai muuta vastaavaa. Tai oon joskus nähnyt unia tosta paikasta. Näin harjottelun aikana monesti unia myös tosta työstä, joten voi olla neki sekottu keskenään. Mutta se miten usein niin tunsin oli kyllä häkellyttävää, vaikka samalla tuli semmonen lämmin olo ja pieni hymy huulille :) Kerroin myös työpaikalla tästä tuntemuksesta ja sanoivat, että ehkä tykkään vaan olla sielä niin paljon. Musta tuntui, että kuuluin tonne ja oli tarkoitettu, että meen tonne. Hain tosi moneen paikkaan harjotteluun ja juuri noi halusi ottaa mut.

Näyttöviikko sujui hyvin. Sain pitää omia tuokioita kuten kommunikaatioryhmää, leipomista, korttien askartelua ja muuta. Käytiin myös parin asiakkaan kanssa kirjastossa. Tuolla syntyi aito joulutunnelma ja hetken jopa pidin joulun odottamisesta. Koristeltiin yhdessä joulukuusi, tehtiin joulukortit. Keskusteltiin joulusta, leivottiin pipareita ja juotiin glögit. Laulettiin joululauluja ja tehtiin joulukoristeita. Tällä hetkellä mietin miksen valinnut vammaistyötä kun se tuntui heti ekana päivänä mun jutulta. Mutta luulen, että voin tuntea niin myös mielenterveystyössä. Ja tosiaan tällä hetkellä mun suurin toive on, että pääsen joskus sairaanhoitaja kouluun, että voisin vaikka siellä suuntautua kehitysvammasiin. Tällä hetkellä en enää tiedä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, mutta uskon että aika näyttää sen.  Kehitysvammaset ihmiset on aivan ihania! Tottakai kärsivällisyyttä se vaatii ja haastavia tapauksia löytyy. Mutta kaikki se ilo, joka siellä koettiin. Jokainen asiakas otti mut niin hyvin siellä vastaan ja näytti että oon tervetullut sinne! Jos tarjoutuu mahdollisuus tehdä töitä kehitysvammaisten kanssa, suosittelen lämmöllä :)

Nyt mulla alkoi kuukauden loma koulusta! Mut valittiin nyt siis mielenterveys-ja päihdetyöhön, odotan sitä kyllä innolla. Se on mun pitkäaikainen haave, vaikka toisaalta nyt oon aivan tykästynyt kehitysvammaistyöhön. mutta katsotaan. Mulla on töitä tässä samalla 4-5 kertaa viikossa, mutta on ainaki vapaatakin, joka on mulle kyllä tällä hetkellä todella hyvä juttu. Oon aika uupunut. En jaksanut lähteä luokkalaisten pikkujouluihin enkä syömään rakkaan kanssa, oon ehkä tulossa vanhaksi? :D En oo käynyt neljään kuukauteen missään juhlimassa, muutaman juoman juonut koko aikana. Mulla ei oo ollut aikaa eikä voimia lähteä, mutta joku päivä varmaan reväytän ja lähden johonkin. Pikkujouluja me vietettiin Joonaksen perheen kanssa, se oli ihan mukavaa, kun oli hyvää ruokaa ja seuraa, mutta ei ollenkaa alkoholia, sopi mulle hyvin!

Mitään kummempia suunnitelmia mulla ei oo loman ajaksi :) Tänään näin Lindaa taas pitkästä aikaan, käytiin Itiksessä kahvilla ja kiertelemässä. Olisi myös tarkotus nähdä Jasua ja yhtä toista blogituttua :) Ikeaan oon halunnut jo kuukausia ja sinne olis tarkotus mennä. Myös perhettä nään varmaankin. Sekä tieteki teen niitä töitä. Mutta muuten ihanaa kun on sitä vapaa-aikaa.

Minkälaisia postauksia toivoisitte mun tekevän? :) Mulla on tulossa reseptipostaus ja yks pohdintapostaus, muuten oon aika avoin uusille ideoille! Ihanaa viikoa kaikille ♥

Mitä mä pelkään?

Mun on pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa mun peloista. Ennen pelkäsin todella paljon kaikkia eri juttuja ja taidan mä edelleeki pelätä :D Mutta pelko ei oo vallitseva tunne enää niin usein ja koska oon joutunut sietämään näitäkin juttuja, niin ne pelot ei oo niin voimakkaita. Ja mun monelle pelolle on aika luonnolline syykin miks pelkään. Muitta aloitetaan! 

Korkeat paikat

Apua!! Mun elämäni hirveimpiin kokemuksiin kuuluu se kun oltiin keväällä 2014 Joonaksen kanssa lintsillä ja me hullut mentiin Kingiin. Se oli aivan hirveetä kun se laite lähti nousemaan ylös ja mä vaan tärisin pelosta. Mä olin niin korkealla, jalat ilmassa ja pelkkä joku tukijuttu edessäni. Mulle tulee paha mieli nytkin kun muistelen sitä. Ajattelin silti joskus kokeilla sitä uudelleen, koska haluaisin voittaa tän turhan pelon. En kuitenkaan enää pelkää niin paljon korkeita paikkoja, koska Berliinissä Tv-Towerissa ei edes tuntunut niin pahalta, vaikka se oli 203 metriä korkea. Mä vaan pelkään korkeudessa sitä, että putoan. 

Menettäminen
Varmaa aika yleinen pelko. En silti pelkää tätä enää niin paljon kuin ennen. Ymmärrän, että se kuuluu elämään, mutta kyllä välillä pelottaa, että jollekki läheiselle käy jotain tai mut hylätään. Vaikka oon päässyt tästä pelosta joteki yli, niin on se pienissä määrin aina mussa. Ja varmaan aika monessa muussakin, kyllä mä tarviin mun rakkaat ihmiset mun elämään enkä halua niille mitään pahaa tapahtuvan!

Kuolema
Elin monia vuosia niin, että toivoin kuolemaa ja että kärsimys loppuisi. Kun vihdoin sain elämäniloa elämääni, aloin pelkäämään kuolemaa. Ja pelkään edelleen. Ymmärrän, että se kuulu elämään, mutta mä en vaan halua kuolla! En nyt kun haluan elää niin kovasti. Mulla on oikeesti niin kova halu elää, toteuttaa itseäni ja unelmiani sekä auttaa muita ja vaikka mitä, että pelkään että mun elämä jää ns. kesken. Vaikka oon sitä mieltä, että jos nyt kuolisin, mä kuolisin onnellisena. Mietin lähes päivittäin sitä miten ja millon kuolen ja nukkumaan mennessä mietin heräänkö aamulla. Ihmejuttuja, tiedän. Mutta osaan ainaki arvostaa elämää, joten sinäänsä ok pelko. Eikä kamalan häiritsevä.

Hammaslääkäri
Tätä en itseasiassa pelkää enää niin paljon kuin ennen. Tää liittyy myös tavallaan tohon seuraavaan pelkoon, mutta ne jättimäiset puudutuspiikit on kamalia! Lisäksi mulla oli kerran viisaudenhampaassa tulehdus ja mulle laitettiin vissiin hampaan ja ikenen sinne väliin piikillä lääkettä enkä oo elämässäni koskaan kokenut mitään vastaavaa kipua. Mua sattui niin paljon, että melkein pyörryin ja oksensin. Kyyneeleet vaan valuivat ja siitä asti oon mennyt hammaslääkäriin aina epämukavin fiiliksin. En pelkää poraamista enkä muuta, mutta noi piikit. Kamalaa..

Verikokeet/piikit

Tää on pelko joka häiritsee mun elämää ehkä eniten. Ja tulevaisuutta. Joku voi ihmetellä miten mulla voi olla neljä lävistystä jos pelkään piikkejä, mutta mun piikkikammo on tullut vasta kolme lävistyksen jälkeen ja neljäs meniki pelossa sitte :D Mutta tosiaan tää pelko sai alkunsa kun pyörryin verikokeissa joskus ysillä. Huh, siitä tää kaikki on saanut alkunsa. Tää ei sinäänsä mun elämää niin haittais, koska verikokeisiin en onneks joudu kovin usein, mutta kun mun pitäis jossai vaiheessa mun elämää tehdä niitä itse jollekki. Vanhustyöharjottelussa pääsin seuraamaan verikokeidenottoa ja jo siinä meinas alkaa huimaamaan. Koitan kyllä päästä tästä eroon enkä anna sen olla este mun ammattivalinnalle! Piikit on vaan niin pelottavia, kuten edellisessä kohdassa kerroinki.

Lentäminen 
Haha tääki pelko :D Rakastan matkustamista, mutta pelkään lentää? Tässä pelkään oikeestaan korvakipua, mutta liitän sen lentämiseen. Mulla sattuu kovasti lentäessä korviin, on aina sattunut. Kipua hellitti tän vuoden matkoilla lentokorvatulpat, mutta tulinkin Berliinin reissulla kipeeks. Jouduin kestämään kaks nousua ja laskua korvakivussa ja mähän ihan itkin siellä lennolla kun sattu niin. Mulle tuli korvatulehdus tosta ja korvat oli melkein viikon lukossa. Nyt tuleva lento pelottaa, mutta koitan jos korvatulpat auttaisi kuiteki taas nyt kun en oo kipeä toivottavasti sillon. Ja okei kyllä mähän pelkään kun se on niin korkeellaki ja että tulee joku myrsky, mutta silloki ajattelen, että ainaki kuolisin sillee, että olisin toteuttamassa itseäni, unelmiani ja vielä tärkeimmä ihmisen kanssa. Hyviä nää mun elämän oivallukset! 

Tulipalo/murto
Tästä pelosta en osaa sanoa miksi pelkään niin paljon noita kahta asiaa. En oo kokenut tulipaloa enkä murtoa, mutta joteki pelottaa silti. Tarkistan hellat sata kertaa sekä oven. Mua pelottaa, että tulee tulipalo ja mulle soitetaan, että meidän asunto on palanut poroks tai sitten että joku tulee tänne päivällä tai yöllä tai jotain. Ihan ihme pelko, mutta enemmin liian tarkka kun että jättäisi ovet ja hellat auki eks niin ?

Pimeä 
Tai oikeestaan yksin kävely öisin. En mä pelkää klo 17.00 tulla kotiin, mutta klo 00.00 pelkään. Eihän tarvii kun avata Iltalehti ja ymmärtää miks pelkään pimeitä kujia. Kokoajan tapahtuu jotain ryöstöjä, raiskauksia, väkivaltaa tai muuta.. Pelottaa, että osuu omalle kohdalle. Oon aika valppaalla päällä yleensä kun meen kotiin iltasin töistä ja tyylii 112 numero valmiina puhelimessa. Onneks rakas tulee viikonloppusin mua vastaa metroasemalle niin ei tarvii pelätä niin paljoa.

Onko teillä samanlaisia pelkoja ? Mikä on kamalin/höpsöin pelkonne? 

MyDay 6.12

Moikka :) Tässä tulee nyt toinen Myday postaukseni. Tätä oli kyllä ihan kiva tehdä, huomaa vaan että aamulla on intoa täynnä kuvailemassa ja muuta, mutta illalla ei vaa jaksa enää ottaa kuvia :D Tällä kertaa en pahemmin tuijotellut kelloa. Mulla oli siis vapaapäivä eilen. Voisin oikeesti tehdä sen postauksen mun oikeesta peruspäivästä, mutta kuten oon sanonut.. Se olisi tosi tylsä! Ja vaikea ottaa mitään kuviakaan, joten ehkä joskus..

Herättiin rakkaan kanssa aamulla kymmenen aikaa, juteltiin hetki ja makoiltiin vaan sängyssä ja Joonas jäi vielä lepäilemään kun mä lähdin tekemään meille aamupalaa. Tein meille teeleipää(aivan parasta♥), smoothieta ja kananmunia. Kävin vielä ite aamukahvilla partsilla ja olin oikeesti onnellinen pitkästä aikaa. Niin ihana tapa alottaa aamu :) Aamupalan aikana mietittiin päivän suunnitelmaa, ilma oli nimettäin aika kamala. Ei annettu kuitenkaan sen pilata meidän suunnitelmia, vaan aloin meikkamaan ja pukemaan ja siitä lähdettiin sitten keskustaan.

Keskustassa oli Tuomaan markkinat Tuomionkirkon lähellä ja käytiin myös Espalla kuvailemassa jouluvaloja. Varmaan myöhemmin näkyy noita kuvia enemmän täällä;) Oon kuvaillut nyt jo useampaan postaukseen "säästöön kuvia", koska pelkään että joku kerta mulla ei ookkaa mitää kuvia, haha :D Sää oli kyllä kamala, mutta silti sinnikkäästi käveltii ympäri keskustaa. Löydettiin ihana kahvitauko paikka, Roberts Coffeesta sai tosi hyvää piparilattea, nam! Ja ei tajuttu eikä tajuta edelleen miten toi kuvio tossa pysy ihan loppuu asti.

Siitä lähdettiin sitten kotiin syömään. Meillä oli ruokana tällä kertaa tomaatti-katkarapupastaa, oi että! Samalla reseptillä tehty kun tomaatti-fetapasta, mutta tällä kertaa meillä oli tomaattiyrtimurskaa sekä katkarapuja. Suosittele kokeilemaan noinkin päin:) Ilta meillä sujui kattomalla vanhoja Salkkareita, koneella, kurkattii me vähä linnanjuhliakin ja hengailtiin vaan sekä mentiin ajoissa nukkumaan. Lepposa sunnuntai siis! Mitä muuta Itsenäisyyspäivältä voikaan pyytää kuin rauhaa ja rakkautta? Mulle Itsenäisyyspäivä on tärkeä juhla vaikken sitä vietäkkään erikoisemmin enkä voisi kyllä sanoa pitäväni enää linnanjuhlistakaan, en jaksa keskittyä kauaa kattomaan mitään pukuja ja ihmisiä keitä en juuri tiedä. Jennin puku oli kyllä kaunis niinkuin koko nainen. Mutta se mitä ihmiset meidän eteen on tehnyt, ei voi kun arvostaa, kunnioittaa ja olla kiitollinen!

Tämmönen päivä mulla, mitäs tykkäsitte? :)

Tämän hetken suosikit

Mauu :) Tänään halusin tulla postailemaan teille jotain positiivisempaa nimettäin mun tän hetkisistä suosikeista. Näitä olisi ollut paljon, mutta ajattelin alkaa sillon tällön tekemään tälläsiä, koska en jaksa enää kuvailla ostoksia(ehkä matkoilta jaksan:D) joten näissä tulisi jotain kivoimpia juttuja sitten mukaan.

Christina Aguileran hajuvedet on ollut mun suosikkeja jo vuosia! Mulla on ollut kolmea erilaista ja tää on lemppari niistä. Käytin tota jo 14-vuotiaana :D Tää säilyy pitkään iholla ja sopii sekä arkeen että juhlaan. Aivan ihana tuoksu, tykkään! Toi Rimmelin poskipuna on kivan sävyinen. Oon ettinyt juuri ton väristä sävyä ja kun näin ton Cittarissa mietin, että miksi mä en oo huomannut tota ennen? Voisin väsätä jotain meikkipostausta joku päivä, niin näkisitte miten kivasti toi luo eloisuutta mun muuten kalpeille kasvoille :) Pinkissä purnukassa on huulirasvaa, joka on niin herkullisen tuoksuinen ja kostetuttaa huulia kivasti. Käytän joka päivä tota :)
Tangle Teezer harjoja mulla on kaksi tällä hetkellä ja oon tykännyt kovasti niistä. Huomasin kyllä, että tässä on erona se, että tää on hiukan kovempi kuin se mun aikasempi ja tässä lähtee takut vielä paremmin kuin mun toisessa. Nää hiusharjat on kyllä parhaita enkä oo muita harjoja käyttänytkään. Ja onhan toi kuvio aika söpö ♥ Schollin Velvet Smooth jalkaraspi on ollut mun pelastus jalkojen huollossa! Ajattelin alkaa hankkimaan lisää Schollin tuotteita, koska ne oikeesti toimii. Tää auttaa mulla jalkojen kipuun ja poistaa melko tehokkaasti kovettumia, tosin mulla ne on aika pahat ettei ihan hetkessä varmaa lähde, mutta helpottaa kyllä. Ja ihana pinkki :D

Tää lyhty on tuonut tunnelmaa ja valoa meidän kotiin. Toi on mun mielestä tosi kaunis ja tässä on ihana idea kun on laitettu noi valot tonne sisälle. Tykkään kaikista valoista ja tää sopii mulle tosi hyvin (:
Mun tän hetkinen lempipaita. Tää oli rakkautta ensisilmäyksellä. En omista muita vastaavia pitkähihasia paitoja kun tämän. Noi ruusut on tässä kauniit ja tää muuteki mun tyylinen. Ihana ja lämmin ♥

Mitäs tykkäsitte mun suosikeista? :)

Kun hymy hyytyy

Moikka! Tällä hetkellä jos joku kysyisi multa mitä kuuluu, en luultavasti osaisi vastata. Tuntuu tällä hetkellä, että mieli on vain täynnä sumua ja oloa ei voi kuvailla mitenkään. Kärsin vähän aika sitte todella pahasta olosta, joka on läheisten tuella ja omalla mielen tsemppauksella menossa parempaan suuntaan. Silti on se tunne, en jaksa eikä varsinkaa kiinnosta. Mulla olis mielessä vaikka mitä tekemistä mitä haluaisin tehdä, mutta ei jaksa eikä kiinnosta :D Tuli mieleen se aika kun oikeesti mulla oli joka päivä toi olo, nyt se kesti vain hetken ja muistin taas miten kamalaa se on. Ja miten haluan auttaa ihmisiä pääsemään eroon jokapäiväisestä kivusta. Mä oon niin onnellinen kun mulla on muutama ystävä, joille voin laittaa aina viestiä kun on jotain ja vastauksesi tulee paljon tsemppiä, neuvoja ja apua. Pelkästään tieto, että joku välittää ja kuuntelee autto todella paljon♥

Kulunut viime viikko ei ole ehkä ollut helpoimmasta päästä, oon ollut huonotuulinen ja huomannut, että joudun monesti pyytämään anteeksi mun käytöstä. Jotenkin väsyttää vaan niin paljon! Varmaan toi pimeys ja aikaiset herätykset. Mua helpottaa kuitenki se, että mulla alkaa kahden viikon päästä loma koulusta, vaikka tieteki se tarkottaa, että mun harjottelu loppuu :( Mutta tarviin kyllä vähän lomaa ja töitäkään ei oo luvassa mitenkään liikaa, joten saan nauttia vapaapäivistä. Silti mulla oli mielessä, että mitä ihmettä mä teen ne vapaapäivät, mutta enköhän me keksi jotain. Eli mulla on enää viikko harjottelua päivätoiminnassa ja sen jälkeen näyttö samassa paikassa :) 

Viime viikolla näin alkuviikosta Jasua. Käytiin syömässä Kampissa italialaisessa ravintolla, siellä oli kyllä tosi hyvää pastaa ♥ Ja parasta seuraa! Viime viikolla olen nähnyt myös perhettä kun torstaina meillä kävi äiti, äidin miesystävä, veli ja sisko syömässä tortilloja :) Lauantaina kävin sitten mun isän, siskon ja veljen kanssa Itiksessä joulunavajaisissa. Mitään kovin ihmeellistä siellä ei ollut, mutta jouluvalot oli kyllä upeat! Niitä harvoja asioita joista joulusta tykkään, jouluvalot ja koristelu! Aika kivan näköstä, eikö? Käytiin myös Forumissa sekä Kampissa, kunnon kauppakeskuskierrokset siis :D Kampissa oli myös ilotulitus, joka oli lyhyt, mutta kaunis. Ainoa, että sieltä lensi ilotulitteiden osia ympäri Narinkkatoria, joka oli vähän pettymys :/ Muuten joulun tulo ei kiinnosta yhtään, skippaan monet joulupostaukset ja mietin kuka keksi yhden ihmisen syntymästä stressavan ja yliarvostetun juhlan?

Mutta kohti parempaa huomista! :) 

Ps. Pliis sanokaa, että siellä on joku toinen EI jouluihminen! :D