16.4.2015

Survivor

Yks ilta kun kaaduin väsyneenä sänkyyn aloin miettimään hetkeksi omaa elämääni ja sitä miten sitä elän. Musta on tuntunut oikeestaan aina, että mun elämä on vaan yhtä selviytymistä. Siksi olen niin kiinni hetkissä ja toivoisin niiden kestävän ikuisesti, niinhän se ei vaan ole. Siitä kertoo varmasti myös esimerkiksi epäonnistuneet parisuhteeni sekä kasvava vyötärö. Juutuin aina hetkiin, halusin, että toinen on aina vaan siinä. Ei muualla. Haluan, että suklaasta oleva mielihyvä kestää kokoajan, siksi voi napostella aamusta iltaan suklaata, saa kokea uudelleen ja uudelleen sen tunteen.

Mun selviytyminen alkaa jo aamulla kun herään. Tai yritän herätä. Mä en oo koskaan ollut aamuihminen enkä tuu olemaan. En tykkää herätä ennen yhdeksää tai kymmentä. Silti teen sen yleensä 6-7 kertaa viikossa. Kun oon vihdoin saanut itteni ylös, on semmonen olo että "jes mä selvisin." Sitte alkaa aamurutiinit, niin tylsää ! Mutta ilman niitä mä en kerkeäisi mihinkään. Kun vihdoin on saanut itsensä ihmisen näköseksi, valinnut vaatteet jopa ilman suurempia kriisejä ja syönyt aamupalan on taas se fiilis, mä selvisin. Matkalla kouluun / töihin, miettii vaa miten selviin tän päivän, väsyttää ja vituttaa. Koulussa voi mennä ihan ok, sen jälkeen on se fiilis. Mä selvisin, jes ! Hyvä minä. Sen jälkeen voiki lähteä töihin tai kotiin. Jos meen kotiin, tuntuu että jes selvisin kauppareissusta ja ruuan laitosta. Töihin meno tuntuu siltä, että hyvä Niina, selvisit tänne asti. Näitä "selvisin" tilanteita on vaikka kuinka, mutta suurin on kun menee illalla sänkyy ja koittaa alkaa nukkumaan. Sillon tulee se olo, mä todella selvisin tästä päivästä. Sen takia, että huomenna voi tulla uusi.

Tiedän, ihmisille on sattunut vaikka mitä asioita, he ovat niitä selviytyjiä. Loppujen lopuksi me kaikki ollaan selvitty jostain, pienestä tai isosta asiasta. On mullakin ollut vaikka mitä elämässä, lukuisia eroja, kuolemia ja menettämistä. Mielenterveysongelmia, ihmissuhdeongelmia ja kaikkea. Se on vain elämää, josta me selviydytään. Yritän kuitenkin vain enemmänkin sanoa, että miten tämä elämä on yhtä selviytymistä. Ja miettiä ehkä miten siitä saisi semmoisen, että se olisi paljon muutankin kuin selviytymistä.
En oo ollut suotta ainainen haaveilija. Mä haaveilen kokoajan. Oli se ulkomaanmatka, ammatti tai vaikka jotai pinnallisempaa niinkuin uusi vaate, se auttaa mua jaksamaan. Koska nää hetket mitä mulla suurimmaks osaks tällästä pakkopulla ruutineja. Pienet ilon hetket, niinku rakkaan kainalossa oleminen ja musiikki auttaa jaksamaan, mutta jos rehellisesti sanotaan, en oo koskaan ollut niin onnellinen kun olin Madridissa. Siellä musta tuntu, että oon oikeesti minä. Että elän. Ei ole rutiineja, ei ole arkea. Mä voin nauttia vaan siitä ku kävelen yhtä tietä pitkin ja katson ihmisiä. En usko, että se oli vaan siitä kaupungista, vaan yleisesti siitä kun pääsi pois täältä. Siks haaveilen matkustelusta ja saatan kesken tunnin koulussa alkaa kattomaan jotain matkaa, koska vaikka se ei toteutisi, niin se tieto, että se voi toteutua auttaa jo jaksamaan. Ehkä elän matkustelua varten, en tiedä.

Kyllä mulla on asiat omalla tavallaan hyvin. Ja on mulla arjessa kivojaki juttuja ! Niinku esim. eilen oltiin äidin ja siskon kanssa Itiksessä, käytii syömässä ja tämmöstä. Ens viikolla meen kattomaan jalkapalloa, välillä nään ystäviä jne..Pidän opiskelusta, vaikka myönnänki olevani erilainen oppija. Silti viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet mut jotenki pohtimaan elämääni, vaikka olenki hukuttanut surun työhön ja opiskeluun. Mulla on taito jos haaveilin, mutta tällä hetkellä en haluaisi sitä taitoa. Ennen surin ja olin toimintakyvytön, nyt mä suljen mielen, suljen itseni ja toimin. Olen itsestäni kuitenkin ylpeä, sain kolmosen näyttö/tutkintoviikolta koulussa, joka oli myös kyllä ansaittu. Tein kovasti töitä ja stressasin itseni väsymyksiin asti. Elämä nyt on vaan tämmöstä, arjen selviytymistä. On siinä kyllä onneks ne omat ilot. Mitä ajatuksia postaus teissä herätti ? Onko elämä yhtä selviytymistä ? 

12 kommenttia:

  1. voin niin samaistua tähän tekstiin! musta tuntuu että elän vaan viikonloppuja ja lomia varten, arki on vaan sellasta "taas päivä meni ohi, enää pari pv viikonloppuun" -meininkiä....arjesta ei vaan osaa nauttia. mä nykyään "juhlin" sitä, että oon selvinnyt työviikosta terveenä....:D
    ite "käytän" kanssa tota "mielen sulkemista" vaikeina aikoina, mutta lopulta se paska fiilis sitten purkautuu vaan entistä pahemmin :/ en sitten tiiä mikä ois paras selviytymiskeino

    ps; ihania kuvia, ihana sinä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vähä samoilla fiiliksillä, harmi vaa että ite en ees oota viikoloppuja:D Ja niin se kai menee, mutmut.. Ihmisen mieli on jännä. Jokaisella on ne omat keinot selvitä. Kiitos paljon ihanuus<3

      Poista
  2. "Tiedän, ihmisille on sattunut vaikka mitä asioita, he ovat niitä selviytyjiä. Loppujen lopuksi me kaikki ollaan selvitty jostain, pienestä tai isosta asiasta." Tämä. Ei saa vähätellä sitä, mistä itse on selviytynyt. Aina löytyy niitä, jotka löytävät jostain jotain suurempaa. Itse en kuitenkaan lähtisi väittämään monen ihmisen elämän olleen helppoa heille itselleen. Saa, ja vähän pitääkin, olla ylpeä ja iloinen siitä, että selviytyy joka päivä. :)
    Käsittelit kaikkea tosi hyvin ja kuvailevasti käytännön esimerkein tässä postauksessa, tykkäsin kovasti! Toivon, että saat Madridin kaltaisia hetkiä vielä paljon lisää. Olet myös erityisen kaunis jokaisessa kuvassa. Näytät onnelliselta ja omalta itseltäsi. Tsemppiä!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kaikkihan me ollaa jostain selvitty eikä niitä kuuluiskaan verrata keskenään :) Kiva kuulla, että tykkäsit. Ja että tämä postaus ymmärrettiin oikein! Juu mäki toivon, eiköhän niitä kerkeä elämän aikana tulemaan. Kiitos paljon!! <3

      Poista
  3. Tosi ajatuksia herättävä postaus! Ite samaistuin moneenkin kohtaan, kuten kuinka esim. vaatteiden hankkiminen auttaa jaksamaan arjessa. Ja totta, onhan se arki aina omalla tavallaan selviytymistä ja melkolailla yksitoikkoista. Mutta just ulkomaanmatkat on täydellisiä irrottautumaan siitä rutiinista ja niistä on niin ihana haaveilla! ^^

    Minusta elämä on kyllä jokseenkin selviytymistä niihin onnellisiin hetkiin ja omiin tavoitteisiin saavuttamista. :) Ja hyvin oot kyllä onnistunut ja saat olla ylpeä kaikista saavutuksistas! :3

    Ps. Mulla tuli tää biisi mieleen kun luin sun postausta :D
    https://www.youtube.com/watch?v=8jyvmFyxm8E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Pienet jutut on loppujen lopuksi niitä tärkeimpiä. Ja haaveilu on sen keino, jolla itse jaksaa. "Minusta elämä on kyllä jokseenkin selviytymistä niihin onnellisiin hetkiin ja omiin tavoitteisiin saavuttamista. " Toi lause oli hyvin sanottu(: Haha joo toi on hyvä kappale:D

      Poista
  4. Hyvä postaus! Mustakin tuntuu usein siltä, että elämä on yhtä selviytymiskamppailua. Miten elämän sitten saisi vähemmän tuntumaan sellaiselta, sitä en tiedä. Mutta jos sä saat selville, niin tee siitä postaus? :3 PS. Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo niin se taitaa olla.. Juu tieteki, toivottavasti saan joskus selville ! Kiitti paljon <3

      Poista
  5. Ihanat kuvat ja ajatuksia herättävä postaus! :) Arjessa tosiaan ne pienet asiat auttavat jaksamaan paremmin ja itsellä oikeastaan aika tärkeään rooliin on noussut työn, harrastusten ja lapsiarjen kanssa tasapainottelu. Nuo kolme asiaa kun ovat tasapainossa, niin on onnellinen kuin mikäkin, mutta välillä on tietty stressiä vaikkapa töissä ja se vaikuttaa sit omaankin mielialaan hieman. Silloin yleensä kannattaa panostaa vähän enemmän harrastuksissa tai perheen kesken ollessa, niin rentouttaa sillä tavalla, ettei ole vaikkapa äksy muille stressin takia. :) En tiedä oliko tässä kommentissa päätä taikka häntää, mutta tulipahan postauksesta mieleen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:)) Tajusin juu kyllä pointin ! Tasapaino kaikessa olisi hyvä löytää ja hallita. Sulla se taitaa onnistuu hyvin :)

      Poista

Vain ASIALLISET kommentit julkaistaan ! Vastaan kommentteihin omaan blogiini. Anonyymit, nimimerkki mukaan kommentteihin :)