18.8.2015

Pink Roses

Mä rakastan ruusuja. Mä rakastan oikeestaan kaikkia kukkia. Haaveilin samoihin aikoihin lähihoitajan ammatin kanssa omasta kukkakaupastani, joka olisi ollut täynnä vaaleanpunaisia ruusuja muiden kukkien rinnalla tietenkin. Ehkä vanhana mummona perustan oman kukkakauppani. Vaikkei kotini ole sisustettu kukilla, niiden kauneus luonnossa on kauneinta. Onneksi lähelläni kasvaa isoja ruusupuskia, joista kävin nappaamassa kuvia. Niin kauniita.

Olen ollut viime aikoina todella hukassa. Ehkä ootan siksi koulua, rytmiä, arkea, kiirettä ja ehkä vähän tylsyytäkin. Tuntuu ettei elämä oikee maistu miltään ja kaikki ideat on lopussa. Toisaalta olen odottava ja haaveileva, toisaalta tuntuu että kateus on ottanut vallan ja toivoisin vain että voisin ottaa jonkun toisen elämän. En jaksaisi huolehtia ja miettiä huomista, vaan elää nyt. Olen tehnyt töitä niin pitkään ja niin paljon. En jaksaisi odottaa enää työtä, josta haaveilen. Onneksi on työharjottelut, saa oppia ja kokea minkälaista se työ on oikeasti.
Oon aina halunnut, että mulla on jokin paikka elämässä. Nuorempana haahuilin rakkauden perässä ja välitin liikaa itsestäni, mutta nyt elämä on liian hyvää, ei ole monia syitä olla surullinen. Luin tekstin Facebookissa, missä kerrotiin, että ihminen kenellä on koti, lukutaito ja muuta vastavaa on onnekas. Ihminen jolla on perusasiat hyvin on onnekas. Mutta kuka niitä tällä hetkellä osaa arvostaa ? En tiedä yhtäkään. Ihmiset ei ole onnellisia siellä missä on, aina halutaan enemmän. Välillä uskon entiseen elämään. Ja sillon asuin jossain muualla kuin täällä. Varmaan Englannissa tai Amerikassa. Hyvällä kielitaidolla mua ei ole kyllä siunattu. En ole juuri mitään muuta tehnykkään kuin miettinyt millä saadaan rahat kasaan ja katsonut matkoja joko Englantiin tai Amerikkaan. Miksi mun unelmat juuri on kiinni rahasta? Ja olen jo budjettimatkaaja.

Välillä mulla olisi niin paljon ajatuksia joita jakaa, niin paljon postattavaa ja kuvattavaa. Juuri nyt mulla ei ole mitään. Hyvät ideat ja ihanat inspikset ovat kadonneet, niitä ei juuri nyt ole. Siksi olen pahoillani jos postattavaa ei tule. Ahdistaako ketään muuta jos ei ole seuraavaa postausta valmiina? En voi sille mitään, mutta mulla on aina seuraava postaus tulossa. No ehkä haen ideoita hiljaisista öistä, muista blogeista, musiikista ja itsestäni. Kyllä niitä viellä tulee.
Yhtäkkiä kaikki tuntuu niin vaikealta ja stressaavalta. Silti olen onnellinen, että olen juuri minä. Vaikka olen miettinyt paljon onko tämä sitä elämää mitä oikeasti haluan elää. Mielessäni on kuva elämästä jonka haluaisin. Kaunis oma koti, hienosti sisustettu. Ylimääräistä rahaa matkakasassa ja seuraava matka varattuna. Paperit ammatista jota olen aina halunnut. Sormus nimettömässä ja pieni ihme vatsassa. Ehkä joskus pienikarvapallo jaloissa juoksentelemassa. Ei ne loppujen lopuksi ole niin vaikeita asioita, ei mahdottomia. Olen vain kärsimätön, sitä mä todella olen.

Päästinpä sitten hiukan ajatuksia tänne. Onneksi ne ei ole niin masentavia kuin miltä ne tuntuvat välillä. Nauttikaa elämästä, juuri nyt 

Ps. Mä rakastan näitä kuvia 

10 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, oot kehittyny valokuvauksessa tosi hyvin! :) Harmi,että sulla on tollanen fiilis..:( Jos yhtään lohduttaa, täältä löytyy toinen stressaaja, jonka elämä tuntuu sekvalta vaikka kaikki on oikeasti hyvin. Ei niistä "itsestäänselvyyksistä" osaa vain iloita, vaikka pitäisi. Ehkä vielä joskus pystyy siihen.
    Ja myös mä stressaan sitä jos ei ole seuraavaa postausta valmiina, mielellään niitä saisi olla jo kolme valmiina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva kuulla ! :) Ja ei osakkaa, kyllä semmonen ketä on tottunut elämän itsestäänselvyyksiin ei niistä osaa ilota, ainakaan suurinosa.. Joo sama homma, oispa postauksia luonnoksissa, no pikkuhiljaa ;)

      Poista
  2. Totta, ihminen haluaa aina enemmän. Sekin ihminen, jonka elämän itselleen toivoisi, haluaa myös varmasti itse kaikenlaista muuta elämäänsä.
    Ja tekee hyvää kirjoittaa omat ajatukset ylös, silloin ne ei enää tunnu niin vakavilta :) Aurinkoisia päiviä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä totta :) Ja niin, auttoi kyllä kirjottaa ! Kiitos paljon, samoin sulle <3

      Poista
  3. Ootko miettiny floristin ammattia? :) tuli vaan mieleen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä, mietin sitä samaa aikaa kun mietin lähihoitajan ja sairaanhoitana työtä. Oon kuitenkin tyytyväinen tähän päätökseen, ehkä joskus haluan vaihtaa alaa :) Rakastan kukkia, mutta kyllä niistä riittää iloa vaikkei se työhön liitykkää..

      Poista
  4. Hienoa pohdintaa, vaikka vakavista aiheita. Olen ihan samanlainen-kärsimätön. Ja sitten samalla olen yritellyt opetella sitä kärvisällisyyttä. Voi kuulostaa ärsyttävältä ja kliseiseltä, mutta sä olet niin nuori, että ehdit saada kaikkia asiat kun on oikea aika :) Mua itteeni on aina helpottanut se ajatus, että kaikki tapahtuu kun aika on kypsä siihen. Oli se nyt tai viiden vuoden kuluttua. Ja olen huomannut sen, että kannattaa nimenomaan nauttia elämästä juuri nyt. Älä ota stressiä jos ei ole aiheita postauksiin. Eiköhän se ole ihan normaalia. Inspis tulee kun on tullakseen ja mielummin sellaisia kirjoituksia lukee kuin väkisin väännettyjä.

    Ps. Mäkin rakastan noita kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! :) Mäkin oon kyllä koittanut yrittää sitä, mutta monista asioista olen vain haaveillut vuosia ja ilmeisesti saankin haaveilla viellä seuraavat vuodet :D Odotus kyllä palkitaan viellä :) Mulle tuli jo 20-vuotiaana ikäkriisi, tuntuu jotenkin että elämä menee liian nopeasti ja aika loppuisi kesken enkä kerkeäisi toteuttaa kaikkea. Vaikka kyllähän sitä kerkeää, mutta aina sitä ei tajua :D Pelkään jos kuolenkin yhtäkkiä tai sairastun.. Ja totta, enemmin lukee postauksia jotka on oikeesti innostuksessa ja muuteki hyvin fiiliksin kirjotettu kuin pakosti. Ihana kuulla :))

      Poista
  5. Aivan ihania kuvia! :) Kukat ovat kyllä kauniita, kuten muutkin kasvit. Meillä on sisällä kasveja jonkin verran, tuoreista leikkokukista köynnöskasveihin. Haaveita löytyy aina, mutta tärkeää on myös olla tyytyväinen nykyhetkeen ja nauttia siitä mitä on. Liika menneisyydessä tai tulevaisuudessa "haahuilu" jarruttaa ja silloin ei välttämättä muista keskittyä siihen nykyhetkeen ja niihin asioihin mitkä ovat jo hyvin. :) Kaunis teksti ja hyviä ajatuksia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Oon samaa mieltä ! Oii kuulostaa kivalta. Ehkä mäkin joku päivä hankin itselleni paaaljon kukkia kotiin. Ja juu toi on vähä semmonen mikä on mulle vaikeaa. Nautin pienistä hetkistä, mutta semmonen pitkäaikainen tyytyväisyys nykyhetkeen on mulle kamalan vaikea asia, paitsi matkustellessa osaan sen enemmän kuin hyvin :D Mutta olet kyllä oikeessa, kiitos paljon kommentista <3

      Poista

Vain ASIALLISET kommentit julkaistaan ! Vastaan kommentteihin omaan blogiini. Anonyymit, nimimerkki mukaan kommentteihin :)