Pariisi

Alunperin mun piti tulla kertomaan ihanista asioista ja kuulumista. Mutta kun lauantai aamuna heräsin ja Joonas kertoi, että Pariisissa on tapahtunut jotain kamalaa, ei enää huvitakkaan postata muusta kuin tästä. Oon pyöritellyt tätä postausta nyt muutaman päivän mielessäni niin etten kirjottaisi tätä aivan tunnekouhussa. Nää on vain mun ajatuksia ja mielipiteitä!

Eka ajatus oli, että tonne en ainakaa matkusta. Oltiin juuri alotettu suunnittelemaan Pariisin matkaa johonkin ajankohtaan ja tajusin samalla miten turvaton paikka maailma on. Samalla ajattelin, että en voi antaa joidenki toisten päättää mihin matkustan, voin kuolla missä vain ja milloin vain. Mun fiilis oli ton jälkeen järkyttynyt ja kun lähdin päivällä töihin, pystyin vaistoamaan metrossa kanssa matkustajien järkytyksen ja pelon samasta asiasta. Uskaltaako kohta kotoaan lähteä ?

Olen koittanut ottaa paljon tietoa asiasta ja muutenki oon halunnut tietää asiasta, mutta joteki toisaalta en. Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän musta tuntuu, että näin voisi käydä täällä Suomessaki ihan hyvin. Oon joteki elänyt jossai kuplassa, että näin voi tapahtua vain jossain kaukana täältä tai leffoissa.
Ihmisten on joteki vaikea suhtautua tähän kaikkeen. Jotkut pitää turhana Facebookin profiilikuvia ja muistotekstejä sekä valaistua rakennuksia. Mielestäni se on jo teko, sä muistat ja osoitat tukesi Ranskaa kohtaan. Jos et tee sitä muualla maailmassa tapahtuvaan terrorismiin, se ei tee susta huonoa ihmistä. Ihminen on tunteva ja ajatteleva, jolla on myötätuntoa, mutta koko maailmaa ei yksikään ihminen voi surra, koska silloin ihminen hukuttaa ittensä. On mielestäni ilkeää tulla arvostelemaan toista joka suree Pariisia, muttei toista maata. Ehkä meillä jokaisella on syynsä surra eri asioita. Jollai voi asua Pariisissa tuttuja, se voi olla häämatkan kohde, muuten vain tärkeä kaupunki. Ja onhan se tunnettu romantiikasta ja kauneudestaan. Onhan se väärin ettei Afrikan nälkälapsista tehdä isoa juttuja everyday, mutta hei niille kerätään usein rahaa ja aina voi lahjottaa vaikka netissä. Ärsyttää ku joka asiasta ihmisten pitää vetää herne nenään. Jos joku niinkuin mä on järkyttynyt tästä ja haluaa osoittaa tukensa jollai kuvalla, niin se on ihan okei eikö niin? Mitä mun pitäisi tehdä? Lähettää sähköpostia Isiskselle tai mennä puhumaan johonkin, että ei uskonnon takia saa tappaa, niinkö?

Tästä postauksesta ei tuu yhtään semmonen kun mielessäni suunnittelin, paljon hillitympi nimettäin.. Mä oon tosiaan miettinyt asiaa paljon ja miettinyt miten monen ihmisen elämä on rikki. Pelkoa ei saisi lietsoa, sitähän ne terroristit haluaa. Pariisilaiset mielestäni hienosti jatkoivat elämäänsä ja kävelivät kaduilla kielloista huolimatta. Mielestäni silti saa olla peloissaan. On myös hienoa miten muut maat haluavat auttaa Ranskaa hädässä, muutoinkin kuin niillä valoilla rakennuksissa. Tottakai toivon ettei missään maailmassa näin tapahtuisi, mutta koska olen realisti, musta tuntuu että näin tulee käymään. Olisi liian optimista toivoa, että tämmöset jutut loppuisivat, koska niin kauan kuin ihmiset on valmiita kuolemaan oman uskonsa takia, ei niitä voi kukaan lopullisesti pysäyttää. Silti uskon, että näitä voidaan vähentää ja toivon, että ne ketkä oikeasti voivat tehdä jotain estääkseen terrorismin, tekevät sen eivätkä pelkää liikaa.

Mitä tunteita Pariisin tapahtumat teissä herättävät?