Havahtuminen

Jotenkin tuntuu, että koko syksyn ja tän talven oon vaan painanut menemään. Mulla alkoi elokuun lopussa kuuden viikon harjottelu (sisältäen näyttöviikon)vanhusten parissa ja sen jälkeen kerkesin hetken käydä kääntymässä koulussa kun alkoi jo tää edellinen harjottelu eli viisi viikkoa (sisältäen näyttöviikon)kehitysvammaisten kanssa. En oo joteki hetkeksikään kerennyt pysähtymään mitä haluan tai tarvitsen. Oon ollut todella väsynyt ja tehnyt 14 tunnin työpäiviä ja yhdeksän päivää viikossa parhaillaan. Ei nyt onneksi aina 14 tunnin työpäiviä. Nyt oon itsekki havahtunut ja alkanut miettimään miten oon jaksanut.

Tuntuu niin hyvältä kun ei oo stressiä mistään. Mulla on nyt kuukauden aikana viikossa 2-3 vapaapäivää ja voi miten mä nautin! Saan hetken hengähtää, koska ensi vuosi tuo mulle kolme uutta työharjottelua ja ja en usko, että tuun tekemään vähemmän töitäkään, joten sama rundi tulee jatkumaan. Mua helpottaa kuiteki, että saan nyt levätä ja kerätä vähän voimia ja sitten on onneksi kesäloma!

Tottakai olisi vaan helpompaa olla käymättä töissä ja ottaa tukia ja lainoja. Mä kuiteki oon niin kauan haaveillu sairaanhoitajan työstä, että jos mä sinne pääsen niin ehkä sitten vähemmän työmäärää ja muuta. Tuntuu vaa nyt niin hullulta miten oon jaksanut. Mulla on ollut kyllä tosi hyvä tukiverkko, jota ilman en olisi selvinnyt. Oon saanut rakkaalta paljon tsemppejä ja kehuja ja oikeesti toi lähihoitajan työ mitä oon tehnyt on ollut aivan upeaa ja oon tykännyt, joten se ei oo tuntunut niin raskaalta. 

Silti mä oon unohtanut itseni kokonaan. En oo pitänyt huolta itsestäni. Oon nukkunut aivan liian vähän ja välillä taas aivan liian paljon. En oo liikkunut juuri yhtään ja jokapäivä on ollut karkkipäivä. Päätin jo kun loma alkoi, että nyt kun mulla ei oo tavallaan mitään ylimäärästä, niin otan itteeni niskasta kiinni ja teen kaikkia asioita miten alan voimaan paremmin. Tärkein muutos on nyt noiden karkkipäivien pois jättäminen ja kasvisten/marjojen/hedelmien lisääminen ruokavalioon. Tämä on toiminut hyvin, kunpa tämän ruokavalion pystyisi vaan pitämään myös sillon kun on paljon töitä, menoa ja kiirettä. Toinen asia on lepo ja nukkuminen. Se että annan itseni levätä ja kuuntelen kehoa, on tärkeää. Kolmanneksi haluan liikkua enemmän joka tarkottaa mulle kävelylenkkejä rakkaan kanssa, mutta se on oikeesti semmonen josta tykkään. En ala väkisin pakottamaan itteäni mihinkään, semmosesta ei oo kyse :)
 
Nyt tuntuu hyvältä eikä joulun tulokaan häiritse. Joulu ei oo mulle mikään tekosyy vetää ruokaövereitä, en edes tykkää jouluruuasta pahemmin :D Herkkujen suhteen annan itelleni luvan nauttia, pieniä määriä. Tarkoitukseni on saada itteni voimaan paremmin ja kerätä akkuja tulevaa vuotta varten. Väsyneenä ei oo helppoo vastustaa suklaata, mutta tilalle ostan sitten enemmin hedelmän tai mysli/proteiinipatukan. Oon pitkään odottanut itteni kohdalla tämmöstä muutosta, mutta se tuli kuin itsestään. Toivottavasti jäädäkseen :)

Tällä hetkellä oon kipeänä TAAS. Paha flunssa menossa, mutta ei onneksi kuumetta. Aina kun oon alkanut syömään terveellisemmin ja vähentänyt herkkuja tuun kipeeks.. No mutta näillä mennään. Muuten fiilis on hyvä (: Näin viime viikolla ihanaa Sofiaa syömisen ja glögeilyn merkeissä. Blogin kautta on ihan parasta tutustua uusiin ihmisiin! Oon nähnyt myös perhettä sekä eilen nähtiin Jasua syömisen merkeissä :) Kaikkea kivaa on siis tullut tehtyä töiden lisäksi. Tällä hetkellä mun jalkojen juuressa makaa maailman ihanin koira eli Jane♥ Palaillaan jouluisten postausten parissa!