Unelmien matkakohteet

Moikka! Mulla on kova into matkustamiseen. Mä rakastan sitä eikä ole päivääkään kun en miettisi jotain matkustamiseen liittyvää. Mä haluan nähdä koko maailman. Mun suurimmat unelmat liittyy matkustamiseen, yhdessä rakkaan kanssa. Matkustaminen yhdistää mua ja Joonasta kovasti, mutta mun rakkaus matkustamiseen on ollut jo ennen Joonasta, vaikka tosin voimistunut viimesen vuoden aikana :) Suunnitellaan paljon meidän matkoja ja mietitään millon voisi mennä minnekki. Mietitään kohteita niin, että niissä olisiki molemmille jotakin ja molemmille mieluisa kohde. Haluaisin nyt kuitenkin kertoa mitkä on mun unelmien matkakohteet ja miksi :)

Kuva täältä.

New York
New York on ollut mun unelmien matkakohde 16-vuotiaasta asti. On vain ihme, että en oo sinne jo matkustanut. Mun ongelmat alkoivat joskus samoihin aikoihin kun aloin haaveilemaan New Yorkista ja se jotenkin auttoi mua. Näin paljon unia missä olin New Yorkissa ja rakastuin siihen kaupunkiin. Toi kaupunki olisi niin mahtava kokea ja aion kokea sen! Ensi vuodelle on matkaa suunniteltu ja mä vaan toivon, että se onnistuu. Se riippuu monesta jutusta, mutta jos kaikki menee niinku nytkin, niin tää olisi mahdollista toteuttaa! Tää matka vaatii paljon suunnittelua ja rahaa, mutta en näe sitä enää niin mahdottomana kuin ennen :)

Kuva täältä.

Etelä-Afrikka
En oikeestaan oo kauheesti tutustunut tähän kohteeseen, mutta mä haluaisin kovasti tonne katsomaan pingviinejä sekä safarille! Oon lukenut sen rikollisuudesta jonkun verran, mutta joteki olisi niin täydellistä päästä kokemaan safari ja muuteki matkustaa Afrikkaan :) Olisihan se myös samalla jännittävää. Tää kohde vaatisi tosi paljon rahaa, mutta aina saa unelmoida ;)

Kuva täältä.

Englanti

Oon käynyt Englannissa kaksi kertaa ja palaan sinne aivan varmasti uudelleen. Rakastan Englantia! Haaveissa olisi lähteä Englantiin viikoksia kiertelemään eri kaupunkeja ja käydä jossain pienissäkin kylissä. Ja varmaan käydä kattomassa jossain fudistakin. Toinen vaihtoehto on mennä viikoksi Lontooseen ja käydä sieltä käsin muutamissa kaupungeissa junalla. Tää on aika varmasti toteuttavissa. Mä aina mietin miks jotkut matkustaa vuodesta toiseen samaan kohteeseen(ranta?:D), mutta kyllä mä sen tavallaan ymmärrän. Mä haluan käydä englannissa mahdollisimman monta kertaa elämäni aikana, vaikka toki tahdon nähdä paljon muutakin!

Kuva täältä.

Amsterdam

Mä oon jotenkin tykästynyt Amsterdamiin! Oon nähnyt paljon Instagrammissa kuvia siitä ja se vaikuttaa joteki niin rennolta ja kivalta kaupungilta. Olisi ihana käydä kahvilla pienissä kahviloissa, mennä kanavaristeilylle, istuskella puistoissa ja vain kävellä ympäri kaupunkia:) Tää matka on varmasti toteuttavissa jossain vaiheessa, ei oo kovin kalliita matkat tonn.

Kuva täältä.

Portugali

Portugali on meidän tän vuoden lomakohde aika varmasti :) Unelmissa ollut jo jonkin aikaa ja en osaa kunnolla edes sanoa miksi :D Tykkään enemmän kaupunkilomista, mutta välillä on kiva päästä "aurinkolomalle". Oon miettinyt kohteeksi joko Madeiraa tai Lissabonia. Madeiralla näkisi kaunista luontoa, olisi merta ja delffiineja, kun taas lissabonissa olisi enemmän rantoja, kaupunkimaisuutta ja shoppailua. En osaa päättää :D Onko teillä kokemusta kummastakaan kohteesta?:)

Kuva täältä.

Pariisi

Mun piti joskus lähteä Pariisiin, oli jo matkakin varattuna, mutta se peruuntu ikävistä syistä. Oon aina halunnut Pariisiin ja joskus varmaan sinne eksynkin! Pariisin nähtävyydet jo itsessään antaa syyn lähteä sinne. Oon kuullut Pariisista sekä hyvää, että huonoa, mutta haluaisin itse päästä kokemaan sen. Haluaisin yhdistää matkaan myös Disneylandin, olisi kiva päästä käymään samalla reissulla siellä. Haluaisin etenkin viedä mun siskon Pariisiin ja Disneylandiin, koska oon itse haaveillut koko ikäni pääsystä Disneylandiin :D 

Kuva täältä.

Australia

Kukapa ei haluaisi Australiaan? Upea luonto, erikoiset eläimet, kaunis meri, aivan oma paikkansa maailmassa. Austaralia tuntuu näistä kaikista mun unelmien matkakohteista kaikista kaukaisimmilta ja semmoselta mikä olisi vaikein toteuttaa.. Se on niin kaukana. Mutta aina saa unelmoida. Olisi vaan niin upeeta päästä käymään tuolla, näyttää aivan täydellistä maalta!

Kuva täältä.

Italia

Italia mua on aina kiinnostanut, etenkin Rooma ja Venetsia. Opiskelin joskus lukiossa jopa Italiaa haha :D Rakastan Italialaista ruokaa ja olisi ihana päästä syömään sitä Italiaan. Siellä on myös niin paljon upeita rakennuksia, kahviloita, jäätelöä ja vaikka mitä! Onneksi Italia on myös Euroopassa, joten ehkä joskus sinnekki pääsen :)

Mikä on teidän unelmien matkakohde? Löytykö samoja tai ootteko käyneet jossain näistä kohteista?

Jaksan koska haluan

Ensimmäinen viikko työharjottelua takana ja voin sanoa, että oon tykännyt ! Olen siis vanhusten ryhmäkodissa työharjottelussa. Ensimmäisenä päivänä mua jännitti tosi paljon. Mun koko keho oli aivan jännityksen vallassa ja mietin oikeesti, että montakohan kertaa joudun kokemaan tän tunteen ? Eikä se helpotu koskaan. Aina kun oon mennyt uuteen työhön tai työhaastatteluun, mua jännittää aivan liikaa. Siihen ei totu, ei ikinä ! :D

Ensimmäiset päivät hiukan katselin miten paikassa toimitaan ja siitä sitten alkanut tekemään töitä. Vanhukset on mukavia, en ehkä elämän työtäni tästä halua, mutta kiva kokemus. Oon semmonen ihminen, että otan kaiken vastaan ja käännän sen positiiviseksi. Ilman sitä mun elämästä ei tulisi mitään. Työ on ollut opettavaa ja oon miettinyt omaa elämääni. Päiväkodissa mietin miten haluaisin, että mun lasta hoidettias päiväkodissa, nyt mietin miten haluaisin, että mua tai mun läheisiä hoidettais vanhana. Haluan olla ystävällinen ja välittävä hoitaja, jolla on ammattitaitoa, mutta silti sitä aitoutta. Tajuatte varmasti mitä tarkoitan. Kyllä mua säälittää välillä ne vanhukset, mutta koitan saada vanhuksia piristymään ja hymyilemään. Oikeesti kiitos ja hymy merkitsee niin paljon.

Olen kuullut aivan liian monta kertaa, että miten jaksan koulua ja töitä samaa aikaa, entä kahta työtä nyt kun on tämä harjottelu ? Oon kuullut myös sitä, että mä en ainakaa jaksais, muista levätä ja plaah plaah. Aivan kun mua epältäisi. Siltä se välillä tuntuu. Tiedän, että ihmiset haluaa mulle hyvää, ettei mulle tulee mitään burnouttia tai vastavaa, mutta..

Tää mitä mä nyt teen on yksi askel kohti mun unelmaa. Oon astunut jo muutaman askeleen, kun aloitin koulun ja yksi työharjottelu takana,mutta niitä on vielä vaikka kuinka monta edessä. Koulu ja työharjottelut on mun unelma. Tai ehkä ei unelma, mutta osa unelmaa. Mutta aina kun oon koulussa, teen jotain mun unelman eteen tai olen työharjottelussa, oon vaan lähempänä mun unelmaa. Mä nautin koulusta, vielä enemmän työharjottelussa olemisesta. Siksi se ei tunnu raskaalta, ei yhtään. Meen harjotteluun, sieltä töihin ja sitten nukkumaan. Töihin, harjotteluun, koulujuttuja, nukkumaan. Tällästä se elämä on joskus. Onneks kerkeän hetken olemaan rakkaan kanssa tai bloggailla, se rentouttaa. Tällä hetkellä silti mulle tärkeintä on koulu. Se menee kaiken muun edelle. Nyt en ole pitämässä blogitaukoa, mutta kyllä sen huomaa että aikaa ei ole. Koska nukkuminen on koulun jälkeen tärkein asia. Mulla ei ole paljoa vapaa-aikaa, mutta se ei mua haittaa. Mulla on kuiteki palkalliset lomat töistä ja koulusta lomia, sillon mä kerkeän tekemään paljon asioita ja lähes tylsistymään :D

Mun työ kaupassa ja mun harjottelut lapsien/vanhusten jne kanssa on aivan eri työtä. Työ kaupassa on välillä kyllä raskasta fyysisesti ja henkisesti, mutta oon jo oppinut sietämään niitä. Teen työtä kaupassa, koska tykkään siitä omalla tavallani, oon hyvä siinä ja sen avulla voin elää ja toteuttaa mun toista unelmaa eli matkustamista. Eli kaikki "niin kovin raskas" mitä teen on osa mun unelmaa. Mä ajattelen asian näin ja siksi mä jaksan ! Unelmien eteen tehdään töitä ja välillä mietin miltä musta tuntuu kun valmistun ja kaikki työ palkitaan ? En osaa kuvitella sitä tunnetta.

Tottakai mua välillä pelottaa, että mitäs jos joku päivä en jaksakkaan ? Sitten ehkä hellitän otetta jos pystyn, mutta mä olen luonteeltani ahkera ihminen ja oikeesti mä pystyn mihin haluan. En ole mikään super ihminen, mutta oikeesti nää asiat mitä teen ei tunnu niin pahalta ku ihmiset luulee.. Okei ehkä Hensu(=näyttösuunnitelma tutkintoviikolle) aiheuttaa mussa jo nyt valmiiksi stressiä, mutta muuten luotan itteeni ja kykyinihin. Oon hyvä oppimaan, ehkä hidas, mutta mulla on positiivinen asenne sekä luja tahto, niillä mä oon pärjännyt ja tuun pärjäämään ;)

Pink Roses

Mä rakastan ruusuja. Mä rakastan oikeestaan kaikkia kukkia. Haaveilin samoihin aikoihin lähihoitajan ammatin kanssa omasta kukkakaupastani, joka olisi ollut täynnä vaaleanpunaisia ruusuja muiden kukkien rinnalla tietenkin. Ehkä vanhana mummona perustan oman kukkakauppani. Vaikkei kotini ole sisustettu kukilla, niiden kauneus luonnossa on kauneinta. Onneksi lähelläni kasvaa isoja ruusupuskia, joista kävin nappaamassa kuvia. Niin kauniita.

Olen ollut viime aikoina todella hukassa. Ehkä ootan siksi koulua, rytmiä, arkea, kiirettä ja ehkä vähän tylsyytäkin. Tuntuu ettei elämä oikee maistu miltään ja kaikki ideat on lopussa. Toisaalta olen odottava ja haaveileva, toisaalta tuntuu että kateus on ottanut vallan ja toivoisin vain että voisin ottaa jonkun toisen elämän. En jaksaisi huolehtia ja miettiä huomista, vaan elää nyt. Olen tehnyt töitä niin pitkään ja niin paljon. En jaksaisi odottaa enää työtä, josta haaveilen. Onneksi on työharjottelut, saa oppia ja kokea minkälaista se työ on oikeasti.

Oon aina halunnut, että mulla on jokin paikka elämässä. Nuorempana haahuilin rakkauden perässä ja välitin liikaa itsestäni, mutta nyt elämä on liian hyvää, ei ole monia syitä olla surullinen. Luin tekstin Facebookissa, missä kerrotiin, että ihminen kenellä on koti, lukutaito ja muuta vastavaa on onnekas. Ihminen jolla on perusasiat hyvin on onnekas. Mutta kuka niitä tällä hetkellä osaa arvostaa ? En tiedä yhtäkään. Ihmiset ei ole onnellisia siellä missä on, aina halutaan enemmän. Välillä uskon entiseen elämään. Ja sillon asuin jossain muualla kuin täällä. Varmaan Englannissa tai Amerikassa. Hyvällä kielitaidolla mua ei ole kyllä siunattu. En ole juuri mitään muuta tehnykkään kuin miettinyt millä saadaan rahat kasaan ja katsonut matkoja joko Englantiin tai Amerikkaan. Miksi mun unelmat juuri on kiinni rahasta? Ja olen jo budjettimatkaaja.

Välillä mulla olisi niin paljon ajatuksia joita jakaa, niin paljon postattavaa ja kuvattavaa. Juuri nyt mulla ei ole mitään. Hyvät ideat ja ihanat inspikset ovat kadonneet, niitä ei juuri nyt ole. Siksi olen pahoillani jos postattavaa ei tule. Ahdistaako ketään muuta jos ei ole seuraavaa postausta valmiina? En voi sille mitään, mutta mulla on aina seuraava postaus tulossa. No ehkä haen ideoita hiljaisista öistä, muista blogeista, musiikista ja itsestäni. Kyllä niitä viellä tulee.

Yhtäkkiä kaikki tuntuu niin vaikealta ja stressaavalta. Silti olen onnellinen, että olen juuri minä. Vaikka olen miettinyt paljon onko tämä sitä elämää mitä oikeasti haluan elää. Mielessäni on kuva elämästä jonka haluaisin. Kaunis oma koti, hienosti sisustettu. Ylimääräistä rahaa matkakasassa ja seuraava matka varattuna. Paperit ammatista jota olen aina halunnut. Sormus nimettömässä ja pieni ihme vatsassa. Ehkä joskus pienikarvapallo jaloissa juoksentelemassa. Ei ne loppujen lopuksi ole niin vaikeita asioita, ei mahdottomia. Olen vain kärsimätön, sitä mä todella olen.

Päästinpä sitten hiukan ajatuksia tänne. Onneksi ne ei ole niin masentavia kuin miltä ne tuntuvat välillä. Nauttikaa elämästä, juuri nyt ♥

Ps. Mä rakastan näitä kuvia ♥

Matkakuumetta

Heyy :) Oon kärsinyt oikeestaan koko elämäni matkakuumeesta. Mutta nyt lähiaikoina Madridin matkan jälkeen vielä enemmän ! Pakko päästä matkalle, haluan matkalle !! :D Ootan myös kesälomaa tavallista enemmän, koska se tarkottaa mulle sitä, että mulla ei ole ollenkaa koulua ja kuukauden kesästä saan vain olla :) Ollaan Joonaksen kanssa suunniteltu, että lähdettäis kesällä johonkin rantalomalle, johon olis myös yhdistetty kaupunkiloma. Meidän piti varata matka jo aikoja sitten, mutta kun tuli lemmikkien kanssa niin paljon eläinlääkäri ja muita kuluja, meni matkasäästöt mun osalta niihin. Mutta tässä kuussa olisi tarkotus matka varata. Ainoa ongelma on, että minne ?

Kroatia on aika varma kohde, mutta ei vielä 100% mennääkö me sinne. Kroatia on mun yksi unelma matkakohteista. Ollaan mietitty myös Bulgariaa sekä Kreikkaa. Kreikassa oon jo kerran käynyt, joten siksi haluaisin aivan uuteen maahan ja kulttuuriin. Myös Barcelona on käynyt mielessä, koska Espanja ! Mutta ehkä joku päivä sinne :) Miksi sitten Kroatia ? Musta tuntuu, että riittää kun jokainen laittaa Googlen kuvahakuun sanaksi "Kroatia" ja syy on selvä. Siellä on vaan niin kaunista. En oo koskaan kuvissakaan nähnyt kauniimpaa. Mä haluan nähdä ja kokea sen. Siellä on yhdistettynä kulttuuri, kaupunki, meri ja kauneus. Mä en oo niinkään mikään auringonpalvoja tai muutenki mulle tulee helposti liiallisesti kuumuudesta huono olo, mutta haluan kuitenkin Kroatiaan. Ja kesäkuun alussa ei toivottavasti ole liian kuuma ! Mitä itse oon Kroatiaa tutkiskellut, niin on semmoinen olo, että tonne mä haluan :)

Joulukuuhun on piiitkä aika, mutta ollaan mietitty myös matkaa silloin. Olisi aivan huippua päästä Englantiin kattomaan jalkapalloa ja tällä kertaa Manchester Unitedin :) Mä tykkään kauheesti Englannista, sen kielestä ja kulttuurista muutenkin. Siihen vielä joku hyvä peli, niin ois kyllä täydellistä. Mutta se on vasta ollut puheena, odotellaan nyt ekaksi kesän matkaa !

Onko jollain kokemuksia Kroatiasta?:) Tai suositteletteko jotain muuta KAUNISTA ranta- sekä kaupunkilomaa Euroopassa mihin kannattaisi ehdottomasti matkustaa ?

I Live My Dream

Moii :) Puhuin edellisessä postauksessa, että mulla on tulossa postausta koulusta, joten tässä nyt muutama sana siitä. Tai vähän enemmänkin. Mä oon tiennyt noin 6-7-vuotta, että haluan alalle jossa saan auttaa ihmisiä. Ihmisiä joilla on vaikeaa elämässä, ihmisiä jotka tarvitsevat apua ja ihmisiä jotka ovat luovuttamassa. Multa auttaminen tulee luonnostaan, en tarvitse siihen mitään koulutusta tai kovaa työtä. Se vain tapahtuu. En voi jättää ihmistä pulaan, en osaa ihmisille ilkeä.. Mä samastun ihmisiin, pystyn miettimään miltä niistä tuntuu ja miettimään miten ne haluais, että niitä autettaisiin.

Lukion aikana kun omat ongelmat pahentuivat, tajusin, että mun pitää olla itse kunnossa ennen kuin voisin auttaa muita. Alkoi monen vuoden parantuminen ja nyt voin sanoa olevani kunnossa. Tottakai mua välillä harmittaa kun olisin nyt valmis lähihoitaja/sairaanhoitaja, mutta toisaalta koskaan ei oo liian myöhästä. Ja jotkut varmaan ihmettelee mikä kiire mulla on niin, ei mikään. Halusin vain kovasti suht nuorena äidiksi, mutta ne unelmat saan unohtaa. Kyllä kerkeän varmasti lapsia saamaan kun aika on oikea. Nyt aika ei ole oikea, koska mulla on kaikki mun muut unelmat toteuttamatta !

Lähihoitajan työ kävisi mulle, mutta se ei riitä mulle. Haluan kehittää itseäni ja oppia uutta. Haaveilin ennen lukiota psykologin ammatista, mutta en usko sen olevan juttuni. Mä en jaksaisi vaan lukea, lukea ja lukea. Tykkään työharjotteluista ja muutenki käytännössä oppimisesta. Mulle sairaanhoitajan ammatti on ollut pitkään unelma kun tajusin ettei musta psykaa saisi tekemälläkään :D Toivon, että jaksan opiskella vielä lähäri koulun jälkeenki ja saisin vihdoin ammatin josta oon haaveillut niin pitkään :)

Mun koulutus on siis näyttötutkinto. Työharjottelussa neljä viikkoa harjotellaan ja yksi viikko näytetään oma osaaminen. En sitten tiedä onko se tavallaan vaikeampaa kun viikossa pitäisi kaikki näyttää, mutta niin.. :) Tällä hetkellä oon suorittanut kaikki kurssit KTO:sta eli Kasvun tukemisesta ja ohjauksesta. Siihen kuului Johdanto anatomiaan, fysiologiaan ja mikrobiologiaan, Sosiaali-ja terveysalan perusteet, Ammatillinen kasvus ja vuorovaikutus, Viestintä ja tietotekniikan perusteet, Perusravitsemuksessa ohjaaminen, Kasvatus ja ohjaustyö kasvun ja kehityksen eri vaiheissa, Hoitoalan perusteet kasvun ja kehityksen eri vaiheissa ja Kasvua tukevat luovan ilmaisun menetelmät ja toimintatavat. Eli aika paljon kaikkea kuului pelkästään jo tohon. Mulla on vielä tulossa HOH eli hoito ja huolenpito sekä KUNT eli kuntoutumisessa tukeminen. Sen jälkeen pitäisi tehdä päätös mihin erikoistuu, se kestää vuoden. Päätös pitäisi tietää syksyllä, koska ensi tammikuussa aletaan opiskelemaan omaa suuntautumistaan. Haluaisin jalkahoitajaksi, mielenterveys puolelle, vammaispuolelle ja vaikka mihin ! Mutta luultavasti valitsen tulevaisuuden kannalta mielenterveyden tai sairaanhoidon ja huolenpidon.

Tuntuu, että vihdoin elän sitä elämää josta oon aina haaveillut. Ainoo vaa, että tää on helvetin raskasta elämää. Mulla ei jää juuri aikaa mihinkää paitsi kouluun ja töihin. Jokainen hetki yksin tai rakkaiden seurassa on yhä arvokkaampi, en tiedä millon näkee seuraavaksi, kun aikaa ei ole. Ensi viikolla on onneksi helpompaa kun vain kaksi työvuoroa ja muuten työharjottelua. Ajattelin seuraavassa kuulumispostauksessa kertoa hiukan enemmän tosta työharjottelusta :) Mutta kivaa on ollut, ne lapset on vienneet mun sydänmen kokonaan. En olisi uskonut, että päiväkodissa voisi olla noin kivaa, mutta toisaalta menin sinne avoimin mielin ja otin vastaan kaiken mitä tuleekin. Oikeestaan en oo kauheesti käyttänyt koulussa saatujani oppeja neuvoksi, vaan aika paljon kaikkea mitä oon mun siskon kanssa harjotellut. Mutta niin ehkä niistä jonku verran on apua, en vaan tajua sitä samalla kun teen :D

Meillä on koulussa myös todella huippu ryhmä ! Mulla on muutama kenen kanssa oon ystävystynyt enemmän ja tuntuu aina kivalta mennä kouluun kun on kavereita. Tunnen ekaa kertaa koko elämässäni koulussa kuuluvani oikeesti johonkin ryhmään. Meillä oli viime perjantaina semmonen virkistyspäivä, käytiin keilaamassa, syömässä Virgin oilissa ja siitä mentiin vielä baariin :) Oli tosi kiva tunnelma ja ihmiset tanssi ja jutteli keskenään. Ootan jo innolla kun pääsen takasin kouluun taas ryhmän pariin. Oon oikeesti ilonen, että pääsin just tohon ryhmään jossa nyt olen, on paljon helpompi tehdä tehtäviä jne :) Koska tohon koulutukseen kuuluu paljon ryhmätöitä, niitä tehdään kokoajan siellä. Ja se on ollut mulle itelleni kyllä mieluisa oppimismuoto.

Opiskeletteko te tai haavailetteko opiskelusta ? :) Enpä olisi oikeesti uskonut, että mä innostun näin paljon opiskelusta ! Postailemisiin ♥

Katse tulevaisuuteen

Mau ! Jos tietäisin mistä nää mun kekseliäät otsikot tulee, kertoisin kyllä ! Mulle tuli keskiviikkona iso ja tärkeä kirjekuori postissa. Tieto, että minä pääsen vihdoin kouluun. Nuorempana koulu ei kiinnostanut ja koulua jopa vihasi, nyt oon enemmän kun onnellinen, että pääsen opiskelemaan ammatia, joka mua kiinnostaa. Eli siis lähihoitajaksi.
Alunperin halusin psykologiksi. Sitten sairaanhoitajaksi. Nyt lähihoitajaki kelpaisi, mutta toivon, että mulla riittäisi vielä motivaatiota lähteä ammattikorkeeseen ! Aloitan siis tammikuussa opiskelut aikuispuolella. Halusin aikuispuolelle enkä hakenut edes nuorten hauassa, koska noi koulutukset eroaa aika paljon toisistaan ja enemmin oon 30-vuotiaiden kuin 16-vuotiaiden kanssa.

Mua jännittää iha kamalasti koulun alku. Oon ollut viimeks koulussa 2011 syksyllä. Aion jäädä myös nykyiseen työpaikkaani tekemään vuoroja. Haluan ainaki kokeilla aluksi näin ja tarvittaessa tehdä vähemmän vuoroja, jos ei onnistukkaa miten oon suunnitellut. Koulu on kuiteki mulle nyt se tärkein.

Eniten mua kuiteki pelottaa kaiken jaksamisen, rahan ja muun lisäksi tää blogi ! Mitä tälle käy kun meen aamulla kouluun, sitten töihin ja pitäis vielä tehtäviäki tehdä. Ainiin ja olla perheen kanssa. Mutta mä aion luvata, mä bloggaan silti. Vaikka metromatkalla kouluun ;) Tää blogi on mun ainoa ja paras harrastus. Bloggaus on antanut mulle voimaa, uusia puolia itsestäni, ihania ystäviä ja vaikka mitä ! En voisi lopettaa koskaan asiaa, joka saa mut voimaan niin hyvin. Mutta silti ajankäytössä voi tulla vaikeuksia. Tulevaisuus näyttää kuitenkin niin avoimelta ja valoisalta. Kuin uusi sivu elämässäni olisi auennut. Kaipaan uutta tekemistä, uusia haasteita. Haluan auttaa ihmisiä, olla tekemässä tärkeää työtä. Olen vain niin iloinen !

Tulevaisuudessa toinen tärkeä asia mitä haluan tehdä on matkustelu. Mulla monta maata ja kaupunkia, joissa haluan käydä ja aionki käydä. Tuun postailemaan matkailusta vielä lisää myöhemmin, mutta se on mun yksi semmoinen haave elämässä. Haluaisin myös jossain vaiheessa elämää lapsen. Voi olla, että kun saisin yhden lapsen haluaisin toisen, mutta ainaki yhden. "Kärsin" yhdessä vaiheessa vauvakuumeesta, nyt pahin on mennyt ohi kouluasioiden myöten. Ammatti on mulle tällä hetkellä se tärkein unelma. Tatuointikuumeet mulla on tosi vaihtelevia, mutta mulla on ollut about 3-vuotta yksi leima mielessä. Aion toteuttaa sen heti kun rahatilanne sallii. Mun on pitänyt ottaa se jo aikasemmin, mutta aina on tullut jotain. Toisaalta koskaan ei voi miettiä liian kauaa pysyvää kuvaa ihossaan. Niin ja naimisiin voisin mennä vaikka heti :)

Minkälaisia unelmia teillä on ?