Jaksan koska haluan

Ensimmäinen viikko työharjottelua takana ja voin sanoa, että oon tykännyt ! Olen siis vanhusten ryhmäkodissa työharjottelussa. Ensimmäisenä päivänä mua jännitti tosi paljon. Mun koko keho oli aivan jännityksen vallassa ja mietin oikeesti, että montakohan kertaa joudun kokemaan tän tunteen ? Eikä se helpotu koskaan. Aina kun oon mennyt uuteen työhön tai työhaastatteluun, mua jännittää aivan liikaa. Siihen ei totu, ei ikinä ! :D

Ensimmäiset päivät hiukan katselin miten paikassa toimitaan ja siitä sitten alkanut tekemään töitä. Vanhukset on mukavia, en ehkä elämän työtäni tästä halua, mutta kiva kokemus. Oon semmonen ihminen, että otan kaiken vastaan ja käännän sen positiiviseksi. Ilman sitä mun elämästä ei tulisi mitään. Työ on ollut opettavaa ja oon miettinyt omaa elämääni. Päiväkodissa mietin miten haluaisin, että mun lasta hoidettias päiväkodissa, nyt mietin miten haluaisin, että mua tai mun läheisiä hoidettais vanhana. Haluan olla ystävällinen ja välittävä hoitaja, jolla on ammattitaitoa, mutta silti sitä aitoutta. Tajuatte varmasti mitä tarkoitan. Kyllä mua säälittää välillä ne vanhukset, mutta koitan saada vanhuksia piristymään ja hymyilemään. Oikeesti kiitos ja hymy merkitsee niin paljon.

Olen kuullut aivan liian monta kertaa, että miten jaksan koulua ja töitä samaa aikaa, entä kahta työtä nyt kun on tämä harjottelu ? Oon kuullut myös sitä, että mä en ainakaa jaksais, muista levätä ja plaah plaah. Aivan kun mua epältäisi. Siltä se välillä tuntuu. Tiedän, että ihmiset haluaa mulle hyvää, ettei mulle tulee mitään burnouttia tai vastavaa, mutta..

Tää mitä mä nyt teen on yksi askel kohti mun unelmaa. Oon astunut jo muutaman askeleen, kun aloitin koulun ja yksi työharjottelu takana,mutta niitä on vielä vaikka kuinka monta edessä. Koulu ja työharjottelut on mun unelma. Tai ehkä ei unelma, mutta osa unelmaa. Mutta aina kun oon koulussa, teen jotain mun unelman eteen tai olen työharjottelussa, oon vaan lähempänä mun unelmaa. Mä nautin koulusta, vielä enemmän työharjottelussa olemisesta. Siksi se ei tunnu raskaalta, ei yhtään. Meen harjotteluun, sieltä töihin ja sitten nukkumaan. Töihin, harjotteluun, koulujuttuja, nukkumaan. Tällästä se elämä on joskus. Onneks kerkeän hetken olemaan rakkaan kanssa tai bloggailla, se rentouttaa. Tällä hetkellä silti mulle tärkeintä on koulu. Se menee kaiken muun edelle. Nyt en ole pitämässä blogitaukoa, mutta kyllä sen huomaa että aikaa ei ole. Koska nukkuminen on koulun jälkeen tärkein asia. Mulla ei ole paljoa vapaa-aikaa, mutta se ei mua haittaa. Mulla on kuiteki palkalliset lomat töistä ja koulusta lomia, sillon mä kerkeän tekemään paljon asioita ja lähes tylsistymään :D

Mun työ kaupassa ja mun harjottelut lapsien/vanhusten jne kanssa on aivan eri työtä. Työ kaupassa on välillä kyllä raskasta fyysisesti ja henkisesti, mutta oon jo oppinut sietämään niitä. Teen työtä kaupassa, koska tykkään siitä omalla tavallani, oon hyvä siinä ja sen avulla voin elää ja toteuttaa mun toista unelmaa eli matkustamista. Eli kaikki "niin kovin raskas" mitä teen on osa mun unelmaa. Mä ajattelen asian näin ja siksi mä jaksan ! Unelmien eteen tehdään töitä ja välillä mietin miltä musta tuntuu kun valmistun ja kaikki työ palkitaan ? En osaa kuvitella sitä tunnetta.

Tottakai mua välillä pelottaa, että mitäs jos joku päivä en jaksakkaan ? Sitten ehkä hellitän otetta jos pystyn, mutta mä olen luonteeltani ahkera ihminen ja oikeesti mä pystyn mihin haluan. En ole mikään super ihminen, mutta oikeesti nää asiat mitä teen ei tunnu niin pahalta ku ihmiset luulee.. Okei ehkä Hensu(=näyttösuunnitelma tutkintoviikolle) aiheuttaa mussa jo nyt valmiiksi stressiä, mutta muuten luotan itteeni ja kykyinihin. Oon hyvä oppimaan, ehkä hidas, mutta mulla on positiivinen asenne sekä luja tahto, niillä mä oon pärjännyt ja tuun pärjäämään ;)