22

Tänää mä täytän 22-vuotta. Ja mua ahdistaa. Mä en halua vanheta, mä vihaan vanheta. Elämä tuntuu menevän liian nopeasti ja minä liian hitaasti, en pysy perässä. Ennen 20-vuotis synttäreitä en ajatellu edes ikää, sen jälkeen oon miettinyt miten vanhenen. Haluaisin olla aina tämän ikäinen. En halua elämän menevän liian nopeasti ohi.

Olen silti samalla onnellinen. Kun mietin elämääni ja mitä kaikkea siinä on tapahtunut. Olen saanut kokea sen parhaimmat ja paskimmat puolet. Olen rakastanut varmaan enemmän kuin moni koko elämänsä aikana. Olen vihdoin löytänyt sen oikean ihmisen rinnalleni. Olen saanut tuntea mahtavia ihmisiä ja olla onnellinen. Olen silti liian monta kertaa joutunut sanomaan hyvästi ja menettämään. Olen ollut liian monta kertaa hautajaisissa ja liian monta kertaa joutunut valitsemaan uurnaa lemmikeilleni. Olen silti saanut olla monen lemmikin ylpeä omistaja.
Olen saanut matkustaa upeissa maissa ja kokea semmosta kauneutta jota en uskonut olevan edes olemassa. Olen saanut opiskella ja tällä hetkellä olen lähempänä unelmaani kuin koskaan. Olen saanut parhaan mahdollisen perheen, joka on aina tukenani ja jonka kanssa vietän paljon aikaa. Siitä päästäänki ystäviini, joita mulla ei ole montaa, mutta sitäki tärkeimpiä ja ihanempia he ovat.

Olen selvinnyt monen vuoden ahdistus ja masennus kierteestä sekä saanut tutustua elämäni tärkeimpiin ihmisiin eli terapeuttiini. Olen saanut harrastaa, partiota, kitaransoittoa,bloggausta. Olen saanut ihanan koiran ja kokea hevosen ja ihmisen välisen luottamuksen. Olen saanut kokea miltä tuntuu, kun kipu todella korvaa ystävän ja kärsinyt yksinäisyydestä. Olen laihduttanut satoja kertoja ja onnistuin pudottamaan -10kg ja paino pysynyt samana kaikesta huolimatta. Olen saanut tehdä paljo työtä, lehtien jakamista, siivousta, puhelinmyyntiä, pikaruokalassa työskentelyä, kaupassa myyjänä olemista, päiväkodissa ja vanhustenkodissa.

Olen saanut käydä kymmennillä keikoilla ja tanssia baarissa parasta musiikkia. Olen syönyy taivaallista tonnikalapihviä ja leipoa vain koska se on kivaa. Olen saanut kunnian olla kahden lapsen kummi. Olen vaihtanut tyyliä kymmeniä kertoja ja vihdoin olen lähellä sitä mistä pidän.
Mä oon kokenut niin paljon ja tässä on vain murto-osa. Kaivelin vähän vanhoja kuvia koneelta ja laittelin kuvia joista on jokin muisto. Lapsuus kuvia olisi tietenki voinut olla kiva laittaa, mutta ehkä ensi vuonna:) Voin olla onnellinen ja kiitollinen tästä elämästä. Jos mä nyt kuolisin, ei olisi montaa asiaa jota katuisin, mutta niin monta asiaa josta voisin olla iloinen sekä kiitollinen. Mä olen niin monta kertaa halunnut luovuttaa, mutta vielä enemmän olen halunnut elää.

Hyvää 22-vuotis syntymäpäivää minä! ♥