Elämän tarkoitus

Mulla on ollut elämässä aina yksi tarkoitus. Olla onnellinen ja nauttia elämästä. Mulla meni koko nuoruus ja iso osa elämästä siihen, että mun elämällä ei ollut mitään tarkoitusta tai puhettakaan, että olisin kauheesti nauttinut siitä tai ollut onnellinen. Vihdoin, vuosien työllä aloin tuntemaan yhä vähemmän ja vähemmän pahaa oloa ja enemmän hyvää oloa. Sitten uskalsin jo kertoa muillekki, että mähän oon onnellinen.

Niitä asioita mitkä tekee mut onnelliseks on tosi paljon. Mutta kun on tavoittanut sen mitä on aina saanut, mitä tavoiteltavaa on ? Oon pitkään jo miettinyt mikä paikka mulla on elämässä ja mun elämän tarkoitus. Tavallaan mä tiedän sen, mutta mulle on tullut hyvin epävarma olo kaikesta. Se mitä mä halusin sillon kun itsellä ei ollut kaikki hyvin ei vaan päde enää. On vaikea myöntää se itselleen. Mä lupasin, että mä autan ja teen kaikkeni, että muiden ei tarvisi kärsiä. Haluaisin auttaa ihmisiä löytämään sen onnen mikä on jossain piilossa. Mutta tällä hetkellä mä en tiedä enää yhtää mitä haluan tehdä.

Mulla oli pitkään haaveena sairaalamaailma lapsien parissa. Samalla myös mielenterveys työ esimerkiksi osastolla tai päivätoiminnassa. Sitten mä menin työskentelemään kehitysvammasten kanssa ja oon siitä asti miettinyt joka päivä oliskohan se mun juttu? Sairaanhoitaja on ollut mun vuosien unelma ja nyt oon alkanut miettimään kuitenki myös sosionomin työtä. Sellanen liiallinen hoitaminen ei oo koskaan ollut mun juttu. Enemmänkin ohjaaminen, yhdessä tekeminen sekä tukeminen. 

Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä, mutta ei mitenkään liikaa. Toisaalta oon myös miettinyt jaksanko mä enää opiskella? Jos pitäisi taukoa ja jatkaisi myöhemmin. Toisaalta helpompi suoraa jatkaa kun pitää taukoa opiskelusta. Kamalan vaikeita päätöksiä pyörii joka päivä mun päässä.. Ja mieli vaihtuu kokoajan :D Ja tiedän, aina voi mennä muuallekki töihin kuin siihen mihin suuntautuu, mutta tottakai on kiva opiskella sitä mikä eniten kiinnostaa. 

Mulla on myös tarkoitus matkustaa mahdollisimman paljon. Teen paljon töitä, että saisin rahaa ja pääsisin matkustelemaan. Tunnen matkustelun elämän tarkoitukseksi, en tiedä elämässä mitään parempaa juttua. Se tunne kun tietää, että matka on tulossa ja saat suunnitella matkaa. Se on melkein parempaa kuin itse matkalla. Tiiättekö sen tunteen? Ilman matkustamista en luultavasti jaksaisi tätä kaikkea, se on mun arjen pakokeino. Tiedän, että arjesta pitäisi tehdä mahdollisimman ihana. Mulla se ei aina todellakaan ole sitä. Välillä on todella raskasta käydä töissä ja samalla käydä koulu ja työharjotteluissa,kirjoittaa blogia ja hoitaa ihmissuhteita. Välillä tunnen itseni superihmiseksi, jonka on vaan pakko jaksaa. Ja niinhän se taitaa olla..  Sitten kun tiedän, että mun kova työ palkitaan, jaksan jotenkin sen avulla paremmin :)

Yksi elämän suurimpia tarkoituksiani on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Etsin pitkään sitä oikeaa, kunnes se oikea olikin ihminen jonkalaista en edes osannut etsiä. Näinhän se yleensä menee? Oon löytänyt mun sielunkumppanin, ihmisen joka on puolet musta, parhaan ystäväni ja elämänkumppanini. Elämässä itsensä toteuttamisen ja matkustelun lisäksi rakkaus on yksi elämän tarkoituksista ja suurimpia ja tärkeimpiä asioita. 

Mikä on teidän elämänne tarkoitus? Mulla se on auttaa muita, matkustaa ja rakastaa. Näin tiivistetysti.