Instapostaus part 4

Heippa ! :) En tiedä mihin on unohtuneet Instapostaukset, joten saatte nyt sitte katsella paljon kännykkäkuvia ! Mulla on Instassa kausia kun voin ottaa paljon ja usein kuvia, välillä voi mennä viikko ettei oo yhtää kuvaa tullut :D Instagram: ddeepstar (:

1. Leoparditytöt ♥ Sisko oli meillä yötä yks viikonloppu. 2. Siskon kanssa tehtiin meidän näköinen pääisäispupu (: 3. Yks päivä jaksoin meikata, kun mentiin kattomaan standuppia ja baareilemaan. 4. Lätkää livenä ;)

 5. Leikittiin rakkaan kanssa sivistyneitä, mutta joo ei kiitos uudelleen ! Viinirypäleet oli kyllä hyviä :p 6. Aivan liian kova ikävä tätä neitiä..♥ 7. Mun lempparijuomaa, oltiin luokkalaisten kanssa viettämässä kivaa iltaa :) 8. Aivan liian kova ikävä myös tätä herraa.. ♥

9. Madridissa ilosena kullan kanssa :) 10. Madrid ♥ 11. Madrid ♥ 12. Rakkaan kanssa päiväunilla.

 13. Kaakaolla ihanan ystäväiseni kanssa. 14. Yks päivä ilosena kun aurinko paisto. 15. Aamulenkki parhaassa seurassa. 16. Codan uurna ♥

 17. Hassu rakas :D 18. Nami smoothieta :p 19. Hyvää ruokaa kotona. 20. Käytiin pikavisiitillä Muumimaailmassa :)

21. Kaakaota, jälleen kerran :D 22. Uutuus herkut, nam nam ! 23. Lätkää, again ;) 24. Selfieselfie.. (:

Blogistressi

Hei ja mukavaa iltaa ! Nyt kun oon huomannut aivan liian monen potevan jonkin näköistä stressiä tai ahdistusta blogista, ajattelin tehdä siitä aivan oman postauksensa. Mun mielestä ei ole kivaa jos oma harrastus menee vain pakkopullaksi tai jos ei enää nauti siitä mitä tekee. Ymmärrän periaatteessa, jos tämä on työ, mutta aika monelle blogi on kuitenki harrastus, jossa jaetaan nimenomaa OMAA elämää jossain muodossa, oli se sitten treenauksesta tai ihan vain kuulumisia.

Olen omalla tavallani miellyttäjä, mutta blogimaailmassa olen aina ollut minä. Aidosti ja rohkeasti. Jos jotain ei miellytä, en välitä. Haluan tietenkin ottaa lukijani huomioon, mutta kirjoittaa kuitenkin vapaasti. Mua harmittaa, että ihan liian moni stressaa iltaisin mistä kirjoittaa ja millon ottaa kuvia.

Ekana vinkkinä : Tee blogistasi juuri sellaisen kuin sinä olet. Oman näköisen, omilla teksteillä, omilla kuvilla.

Mieti miksi bloggaat. Haluatko huippubloggaajaksi vai jakaa elämääsi itsesi ja läheistesi luettavaksi? Haluatko tienata sillä vai toteuttaa itseäsi?

Älä vertaa muihin. Tää on pahin. Tätä tekee varmasti kaikki. Itse en tykkää kiiltokuva blogeista eikä niitä juuri listaltani löydy. Pelkät meikkitrendit ja muoti ei inspaa. Enemmän mua kiinnostaa ihminen itse kuin sen kaunis asu. Aitous, omat mielipiteet ja avoimuus. Mistä tommosia blogeja nykyään ees löytää ? :D

Tee blogistasi semmoinen kuin haluat. Jos joku ei tykkää sun keltaisesta tausta blogissa tai liian pienistä kuvista, ei haittaa ! Kritiikkiä ja mielipiteitä kannattaa toki ottaa vastaan, mutta omaa silmää miellyttäviä asioita on turha muuttaa.

Bloggaa kuin mieli tekee. Älä sillon ku on kiire eikä inspaa. Anna itsellesi aikaa kirjottaa mitä mieleen tulee. Mutta jos kesken metro matkan tulee hyvä inspis niinku mulla nyt niin kirjoita! Kirjoittaa voi onneksi ainaki muutamat pääjutut postauksesta ylös. Kirjotusinspis on parasta

Älä koita luoda sitä täydellistä maailmaa, koska petyt. Sitä ei ole olemassa, ei kellään bloggaajallakaan jolla on 10 000 lukijaa ja sopimuksia huipputrendien kanssa.

Kerro ajatuksista ja tunteista.  Jos blogin kanssa on vaikeaa, kerro avoimesti ja rohkeasti, että nyt en kerkeä / jaksa blogata. Jos haluat pitää taukoa, tee se. Se auttaa varmasti selkeyttämään ajatuksia :)

Ole aito. Mitä tähän lisäämään ? Ole omaitsesi, kehitä itseäsi ja ole valmis oppimaan uusia asioita. Kaikki alottavat nollasta ja siitä kehitytään.

En tiedä oliko tästä apua muille kun mulle, mutta toivottavasti ! Ei anneta turhan sressin ja ahdistuksen vaikuttaa rakkaaseen harrastukseen. Tsemppiä kaikille !! ♥

Rakas 23-vuotta

Heippa ! Lauantaina oltiin viettämässä Joonaksen 23-vuotis synttäreitä. Aluksi piti mennä leffaan, mutta päätettiinki lähteä extempore syömään. Aivan ihanaa aikaa rakkaan kanssa. Valittiin ravintolaksi meidän lempiravintola eli Memphis. :) Ravintolassa oli muuttunut koko lista aivan uusiksi. Monia suosikkiruokia oli poistunut valikoimasta, mutta löydettiin kuitenki mieluiset ruuat. Alkupalaksi oli valkosipuli leipäää ja friteerattuja jättiravunpyrstöjä. Pääruuaksi otettiin molemmat hampurilaiset ja bataattilohkot, mulla oli kalaa ja Joonaksella ihan perus jauhelihaa. Innostuttii kokeilemaan myös bataattia kotona, joten tehtiin bataattilohkoja ja hyviä tuli ! Jälkkäriks otettiin valkosuklaa jäätelöä sekä mansikka, keksi ja baylesvaahto jälkkäri. Ostettiin vielä aivan liikaa karkkia ja katottiin kotona Labyrintti elokuva. Se oli ihan hyvä elokuva, kyllä siitä tosin paremmanki ois voinut saada. Lahjaksi tein Joonakselle videon, jossa oli kuvia meistä ja tekstiä ♥ Ostin myös Polar Loop aktiivisuusrannekkeen, joka oli toivottu lahja. :)

Kaikki ei oo kuitenkaa mennyt niin hyvin, koska mulla on ollut jo pidemmän aikaan outoja oireita ja viikonlopun aikana ne meni vaa huonompaan suuntaan. Vatsaa koski ja liikkuminen sattui. Menin lääkäriin ja mulla todettiin tulehdus, johon sain antibiotit. Silti kokoajan semmoinen outo olo ja tuntuu, kuin olisi jokin taakka kannettavana. No eiköhän se tästä ! Parempaan suuntaan ollaan menossa. :)

Jane on myös meillä nyt hoidossa viikon kun perhe on matkalla :) Ihana saada tänne taas lemmikki. Koirat on niin ihanan seurallisia ja Jane ainaki on kokoajan menossa mukana. Oon myös kuullut Celen kuulumisia ja Celellä on kaikki hyvin uudessa kodissaan. Vaikka ikävä on kova, on silti suuri kivi tipahtanut sydämeltäni. Mun ei tarvitse pelätä kokoajan ja tiedän Celen olevan hyvässä paikassa. Mukavaa viikkoa ihanat ! ♥

Olisiko teillä jotain postaustoiveita mielessä ? :) 

Liebster Award !

Mauu (: Sitten onki seuraavan haasteen vuoro ! Sain tän haasteen ihanalta ystävältäni Black Rainilta, kiitos ♥ Eli haasteen ideana on tuoda esille lukijamäärältään pienempiä blogeja (0-1000 lukijaa).Haastetun pitää vastata 11 kysymykseen,
laittaa haaste eteenpäin muille ja keksiä heille 11 kysymystä.

1. Jos joutuisit luopumaan jostain aististasi mikä se olisi?

Varmaan hajuaisti. En kyllä haluais luopua mistään.

2. Mikä on lempi hajuvetesi?

Christina Aguileran kaikki hajuvedet on mun makuuni. Samoiten Escadan hajuvedet on mieluisia :)

3. Mikä lause inspiroi sinua?

Siis niinkin yksinkertainen kun "Don't give up tai "Never lose hope" Noilla kahdella ihme lauseella mä paranin ja noi on edelleen mun elämäni tärkeimmät lauseet. 

4. Kuka on ansainnut tänään sinulta eniten kiitoksia? Eipä kai kukaan.. 

5. Mitä syöt/juot mieluiten kun menet katsomaan leffaa ihan elokuvateatteriin vai syötkö ylipäätään edes mitään?

Karkkia ja limua mulla on aina. Joskus myös poppariaki. Oon mä kyllä pari kertaa käynyt leffassa ilman mitään herkkuja :p

6. Sano kolme väriä josta et pidä.

Ruskea on mun mielestä kamala väri. Beige on ihan ok, mutta ruskea, eieiei! Myöskään mikään vihreä ei oikee miellytä puhumattakaan oranssista. Mulla on kyllä yhdessä huivissa vähä oranssia, mikä on ihme sekin :D 

7. Sano joku liikunnallinen harrastus jota olet aina halunnut kokeilla?

Näitä on oikeesti monia ! Seinäkiipeily, koskenlasku, luistelu, sukellus jne..

8. Millainen on sinun mielestäsi hyvä ystävä?

Tähän kyllä kävisi neljä sanaa eli mun rakkaimmat ystävät, mutta mun mielestä luottamus ja rehellisyys on kaikissa ihmissuhteissa kaiken a ja o, siksi myös ystävyydessä se on ihan ehdoton. Hyvä ystävä kuuntelee hyvät ja huonot asiat, pitää yhteyttä, välittää, hassuttelee ja on läsnä.

9. Onko jotain bändiä/artistia josta et ennen pitänyt mutta nykyään kuuntelet sitä jopa ihan mielelläsi?

Lähes tulkoon kaikki musiikki jota kuuntelen nykyään on semmosta. En ennen sietänyt mitään trance/dance/clubi musiikista, nykyään kuuntelen sitä lähes aina. 

10. Kerro kolme asiaa mitä halausit tehdä tulevana kesänä.

Matkustella sekä ulkomailla että Suomessa, tehdä jotain mitä en ole koskaan tehnyt ja nauttia tästä hetkestä♥

11. Kenen julkisuuden henkilön blogia haluaisit lukea, jos tämä olisi mahdollista?

Mun kaksi lempparijulkkista eli Venla Savikuja ja Sara Parikka bloggaavat, mutta muita voisi olla esim. Kat Von D, Jennifer Lawrence..

Haastan tähän Nellan , homonuken ja Millan ♥

Kysymykset :

1. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan, mikä se olisi?
2. Huolestutko helposti?
3. Luovutatko helposti? Missä tilanteissa et antaisi periksi ja missä taas on hyvä antaa periksi?
4. Kaunein asia elämässä ja miksi?
5. Asia jota et koskaan tekisi?
6. Lempielokuva ?
7. Koetko olevasi pinnallinen ja miten se sinussa näkyy jos näkyy?
8. Tämän hetken paras kappale?
9. Luonteenpiirre, jota et voi hyväksyä/sietää toisessa ihmisessä?
10. Koetko erottuvasi helposti massasta?
11. Kiltein asia jonka olet tehnyt toisen takia?

Survivor

Yks ilta kun kaaduin väsyneenä sänkyyn aloin miettimään hetkeksi omaa elämääni ja sitä miten sitä elän. Musta on tuntunut oikeestaan aina, että mun elämä on vaan yhtä selviytymistä. Siksi olen niin kiinni hetkissä ja toivoisin niiden kestävän ikuisesti, niinhän se ei vaan ole. Siitä kertoo varmasti myös esimerkiksi epäonnistuneet parisuhteeni sekä kasvava vyötärö. Juutuin aina hetkiin, halusin, että toinen on aina vaan siinä. Ei muualla. Haluan, että suklaasta oleva mielihyvä kestää kokoajan, siksi voi napostella aamusta iltaan suklaata, saa kokea uudelleen ja uudelleen sen tunteen.

Mun selviytyminen alkaa jo aamulla kun herään. Tai yritän herätä. Mä en oo koskaan ollut aamuihminen enkä tuu olemaan. En tykkää herätä ennen yhdeksää tai kymmentä. Silti teen sen yleensä 6-7 kertaa viikossa. Kun oon vihdoin saanut itteni ylös, on semmonen olo että "jes mä selvisin." Sitte alkaa aamurutiinit, niin tylsää ! Mutta ilman niitä mä en kerkeäisi mihinkään. Kun vihdoin on saanut itsensä ihmisen näköseksi, valinnut vaatteet jopa ilman suurempia kriisejä ja syönyt aamupalan on taas se fiilis, mä selvisin. Matkalla kouluun / töihin, miettii vaa miten selviin tän päivän, väsyttää ja vituttaa. Koulussa voi mennä ihan ok, sen jälkeen on se fiilis. Mä selvisin, jes ! Hyvä minä. Sen jälkeen voiki lähteä töihin tai kotiin. Jos meen kotiin, tuntuu että jes selvisin kauppareissusta ja ruuan laitosta. Töihin meno tuntuu siltä, että hyvä Niina, selvisit tänne asti. Näitä "selvisin" tilanteita on vaikka kuinka, mutta suurin on kun menee illalla sänkyy ja koittaa alkaa nukkumaan. Sillon tulee se olo, mä todella selvisin tästä päivästä. Sen takia, että huomenna voi tulla uusi.

Tiedän, ihmisille on sattunut vaikka mitä asioita, he ovat niitä selviytyjiä. Loppujen lopuksi me kaikki ollaan selvitty jostain, pienestä tai isosta asiasta. On mullakin ollut vaikka mitä elämässä, lukuisia eroja, kuolemia ja menettämistä. Mielenterveysongelmia, ihmissuhdeongelmia ja kaikkea. Se on vain elämää, josta me selviydytään. Yritän kuitenkin vain enemmänkin sanoa, että miten tämä elämä on yhtä selviytymistä. Ja miettiä ehkä miten siitä saisi semmoisen, että se olisi paljon muutankin kuin selviytymistä.

En oo ollut suotta ainainen haaveilija. Mä haaveilen kokoajan. Oli se ulkomaanmatka, ammatti tai vaikka jotai pinnallisempaa niinkuin uusi vaate, se auttaa mua jaksamaan. Koska nää hetket mitä mulla suurimmaks osaks tällästä pakkopulla ruutineja. Pienet ilon hetket, niinku rakkaan kainalossa oleminen ja musiikki auttaa jaksamaan, mutta jos rehellisesti sanotaan, en oo koskaan ollut niin onnellinen kun olin Madridissa. Siellä musta tuntu, että oon oikeesti minä. Että elän. Ei ole rutiineja, ei ole arkea. Mä voin nauttia vaan siitä ku kävelen yhtä tietä pitkin ja katson ihmisiä. En usko, että se oli vaan siitä kaupungista, vaan yleisesti siitä kun pääsi pois täältä. Siks haaveilen matkustelusta ja saatan kesken tunnin koulussa alkaa kattomaan jotain matkaa, koska vaikka se ei toteutisi, niin se tieto, että se voi toteutua auttaa jo jaksamaan. Ehkä elän matkustelua varten, en tiedä.

Kyllä mulla on asiat omalla tavallaan hyvin. Ja on mulla arjessa kivojaki juttuja ! Niinku esim. eilen oltiin äidin ja siskon kanssa Itiksessä, käytii syömässä ja tämmöstä. Ens viikolla meen kattomaan jalkapalloa, välillä nään ystäviä jne..Pidän opiskelusta, vaikka myönnänki olevani erilainen oppija. Silti viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet mut jotenki pohtimaan elämääni, vaikka olenki hukuttanut surun työhön ja opiskeluun. Mulla on taito jos haaveilin, mutta tällä hetkellä en haluaisi sitä taitoa. Ennen surin ja olin toimintakyvytön, nyt mä suljen mielen, suljen itseni ja toimin. Olen itsestäni kuitenkin ylpeä, sain kolmosen näyttö/tutkintoviikolta koulussa, joka oli myös kyllä ansaittu. Tein kovasti töitä ja stressasin itseni väsymyksiin asti. Elämä nyt on vaan tämmöstä, arjen selviytymistä. On siinä kyllä onneks ne omat ilot. Mitä ajatuksia postaus teissä herätti ? Onko elämä yhtä selviytymistä ? 

Arvaatko vai et haasteen voittaja & vastaukset

Moikka ! :) Eilen laskeskelin oikeat vastaukset ja voittajaksi paljastui Nella, joka sai 13/15 oikein ! Hyvä Nella, sulle lähtee palkinnoksi suklaalevy ;) Sitten niihin oikeisiin vastauksiin.

1. Oliivit ovat salainen paheeni ja syönki niitä yleensä koko purkillisen kerralla. Väärin. En voi sietää oliiveja missään muodossa. En pizzassa, salaatissa tai muussakaan. Tää on harvoja ruoka-aineita, jota en voi sietää.

2. Pidän ruskeasta väristä, vaikken sitä juuri vaatetuksessa käytäkkään. Haluaisin kuitenkin enemmän ruskeita vaatteita. Väärin. Ruskea on keltaisen ja oranssin kanssa väri josta en pidä. Beige ja ruskea leopardikuviossa ovat ok, mutta ruskeita vaatteita mulla ei tulla näkemään.

3. Pidän kaikesta zombeihin liittyvästä. Peleistä, leffoista, tvsarjoista jne..:) En tiiä mikä siinä on, uskon vaan, että joskus zombeja vielä tulee tai jotain sen tapasia. Totta. Kaikki zombeihin liittyvät jutut ovat kiinnostaneet mua jo vuosia. Harkitsin vakavasti osallistumista zombien tappokurssille Englannissa, mutta kielitaidon ja rahan takia se ei toteutunut. Mutta zombifani olen, en osaa vain selittää tarkemmin miksi. Joku niissä vaan on :)

4. Syön joka aamu aamupalan. En jätä sitä koskaan väliin. Totta. Aamupalasta alkaa mum päivä enkä ole yli 1,5-vuoteen koskaam jättänyt sitä väliin.

5. Pienenä tykkäsin esiintyä ja laulaa. Esiinnyin aina jokaisessa esityksessä koulussa ja kotona tein perheelle esityksiä. Totta. Haaveilin laulajan urasta ja pidin esiintymisestä. Toisin kuin nykyään :D

6. Minulla on ollut joskus siniset hiukset ja tykkäsin niistä todella paljon. Väärin. Mulla on ollut kyllä sinimustat, mutta ei ihan sinisiä hiuksia. Ne vois olla kyllä hienot, miksei!

7. Olen liianki herkkä ja itken aina esim. Painonpudotus ohjelmissa ja muissa ohjelmissa, missä ihminen saavuttaa jotain tärkeää ja suurta. Totta. Jokainen kerta pystyn tuntemaan sen osallistuja  tunteet ja olla ilonen sen saavutuksista.

8. Käytän enemmin feikkilaukkuja ja tekonahkaa kuin ostan aitoa nahkaa. En omista yhtää vaatetta, joka olisi aitoa nahkaa. Totta. En voisi koskaan käyttää mitään eläintä päälläni tai kengissä/laukuissa. Ei mitään enempiä perusteluja, en vaan voi pitää kuollutta eläintä ylläni.

9. En voi sietää päteviä ihmisiä, ennen en välittänyt jos joku päti asioista, nykyään alkaa aina ärsyttämään pätevät ihmiset. Totta. Aivan samantien alkaa ärsyttämään. Ennen en välittänyt, nykyään tekisi mieli poistua paikalta tai sanoa suorat sanat.

10. Olen ala-asteella urheillut ja liikkunnut paljon. Harrastin esimerkiksi uintia ja rullaluistelua. Väärin. En ole koskaan ollut mikään liikkuja ihminen. Harrastin ala-asteella partiota ja yläasteella kitaransoittoa.

11. Mulla on todella huono muisti. En muista kenenkää synttäreitä, puhelinnumeroita tai mitään.. Mutta nimet opin todella hyvin, kasvomuistini on siis hyvä. Totta. Mulla on vaan huono muisti. Nimet esim. työharjottelussa opin heti, mutta muut asiat onki sit vaikeempi muistaa..

12. Olen tehnyt itselleni neljä reikää korviin, mutten käytä niissä koruja, vaikka kahteen menisikin korvikset. En vaan osaa käyttää niissä mitään koruja ! Totta. Tein yläasteella itselleni neljä reikää yhteensä korviini enkä käytä niissä mitään koruja, koska en osaa.

13. Nypin kulmakarvani joka päivä. Aina heti aamusta. Väärin. En nypi kulmiani juuri koskaan, koska en jaksa enkä osaa. Ne onki sen näköset :D

14. Mulla on hyvä iho. Se ei kuivu eikä rasvotu helposti. Väärin. Mulla on ihan ok iho, mutta se rasvottuu etenki t-aluuelta helposti ja kuivuu. Myös jalat ja kädet kuivuu helposti.

15. Laulan kokoajan kotona ja muutenkin. Rakastan sitä, vaikka en osaakkaa sitä hyvin. Totta. Tässä asiassa Joonaksella menee usein varmaa hermo muhun, mutta en voi sille mitään! Laulaminen on mun mielestä rentouttavaa ja saa päästää fiiliksiä ulos. En lopeta sitä koskaan, vaikka en sitä osaisikaan.

Shopping Is The Best Therapy

Heyy ! Ja taas luvassa ostospostausta, innostuin vaan ostelemaan taas kaikkea. Ja jokaiselle ostaukselle on nää mun perus selitykset "se oli halpa", "tällästä mulla ei vielä oo" tai "tän mä tarviin" :D Niin perus mua. Mutta nyt on semmonen fiilis, että kauheesti en mitää tarvitse paitsi uudet lenkkarit ja ehkä uuden kevättakin :) Nää on ostettu tosiaan joku kuukaus sitten, mutta ei se mitään.

Aluksi kun näin tän mekon, ihastuin heti. Sitten kun laitoin tän mun päälle, ihastuin vielä enemmän. Tää on niin kaunis jotenki ! Tai toi yläosa, alaosa vois olla kyllä hiukan erilainen. Olkaimet ois olleet vielä iso plussa tässä, mutta kyllä tää nääkin menee :) UFF 5 €

Aivan ihana neule ! Tykkään tästä hurjasti, niin kivan näkönen ja lämmin :) UFF 5€

Mun uusi lempparitakki ! Villakangastakit on muuteki käytännöllisiä kun sopii mihin vaan asuun ja voi käyttää syksystä kevääseen. Kierrätyskeskus 4€

Ja toinen villakangas takki ! Tää oli kivan värinen ja tyylinen, mutta en tykkää erityisesti tästä mun päällä. Tässä ei tuu ollenkaa mitään mallia vartaloon, niinku yleensä takeissa tulee. Mutta ihan kiva tää silti on. UFF 5€ 

Tälläset farkkulegginsit on niin mukavia jalassa ja tämmösiä mulla vois olla vaikka kymmenet ! Aion ehdottomasti ostaa lisää kunhan on rahaa ja tulee sopivia vastaan :) UFF 5€

Tää laukku on pieni, mutta yllättävän tilava. Tämmöstä pientä mustaa laukkua mulla ei ookkaa, mutta aina tämmöstä kaivannut. UFF 5€

Sainpa vihdoin hommattua kameralaukun mun pikkujärkkärille ! Mun Olympus mahtu just ja just tähän ja ei tähän muuta mahdukkaan ku pelkkä kamera, mutta sopiva kantaa mukana. Anttila 20€

Nyt kun joka päivä lähes sataa, tämmönen söpö leopardi sateenvarjo ei oo yhtään huonompi hankinta ! Anttila 5€

Sain myös hommattua uutta kosmetiikkaa eli uuden puuterin, kulmageelin, ripsarin sekä hiusvärin. Toi puuteri oli ihan ok, mutta en ehkä uudelleen ostaisi. Kulmageeli on kyllä aivan huippu, vaikka välillä tuleekin kulmat sotkettua oikee kunnolla. Hiusväri ja ripari on kestosuosikit. Anttila Puuteri n. 10€, kulmageeli n. 8€, hiusväri n. 10€ ja ripsari n. 10 €

Haaste : Arvaatko vai et ?

Moii :) Sain haasteen ikuisuus sitten ihanalta Selinalta, jossa on tarkotus esittää väittämiä, jotka ovat joko tosia tai ei ! Itse keksin 15 väittämää. Teidän lukijoiden tehtävänä on vastata kuhunkin väittämään joko kyllä tai ei. Eniten oikeita vastauksia saaneiden kesken arvon suklaalevyn ;) Onnea yritykseen ! Aikaa on 3 päivää eli 11.4 asti. Muista laittaa kommenttiin mukaan sähköpostisi, jotta voin ottaa sinuun yhteyttä mikäli voitto osuisi kohdallesi :) 

1. Oliivit ovat salainen paheeni ja syönki niitä yleensä koko purkillisen kerralla.

2. Pidän ruskeasta väristä, vaikken sitä juuri vaatetuksessa käytäkkään. Haluaisin kuitenkin enemmän ruskeita vaatteita.

3. Pidän kaikesta zombeihin liittyvästä. Peleistä, leffoista, tvsarjoista jne..:) En tiiä mikä siinä on, uskon vaan, että joskus zombeja vielä tulee tai jotain sen tapasia.

4. Syön joka aamu aamupalan. En jätä sitä koskaan väliin.

5. Pienenä tykkäsin esiintyä ja laulaa. Esiinnyin aina jokaisessa esityksessä koulussa ja kotona tein perheelle esityksiä.

6. Minulla on ollut joskus siniset hiukset ja tykkäsin niistä todella paljon.

7. Olen liianki herkkä ja itken aina esim. Painonpudotus ohjelmissa ja muissa ohjelmissa, missä ihminen saavuttaa jotain tärkeää ja suurta.

8. Käytän enemmin feikkilaukkuja ja tekonahkaa kuin ostan aitoa nahkaa. En omista yhtää vaatetta, joka olisi aitoa nahkaa.

9. En voi sietää päteviä ihmisiä, ennen en välittänyt jos joku päti asioista, nykyään alkaa aina ärsyttämään pätevät ihmiset.

10. Olen ala-asteella urheillut ja liikkunnut paljon. Harrastin esimerkiksi uintia ja rullaluistelua.

11. Mulla on todella huono muisti. En muista kenenkää synttäreitä, puhelinnumeroita tai mitään.. Mutta nimet opin todella hyvin, kasvomuistini on siis hyvä.

12. Olen tehnyt itselleni neljä reikää korviin, mutten käytä niissä koruja, vaikka kahteen menisikin korvikset. En vaan osaa käyttää niissä mitään koruja !

13. Nypin kulmakarvani joka päivä. Aina heti aamusta.

14. Mulla on hyvä iho. Se ei kuivu eikä rasvotu helposti.

15. Laulan kokoajan kotona ja muutenkin. Rakastan sitä, vaikka en osaakkaa sitä hyvin.

Tsemppiä arvauksiin ! ;) Julkaisen oikeat vastaukset samalla kun julkaisen voittajan ! 

Haastan tähän mukaan Millan sekä homonuken ♥

Nuku hyvin Coda, hyvästi Cele

Viime viikko oli suoraan sanoen mun elämäni paskin. En ole koskaan kokenut semmoista vääryyttä ja epätoivoa. Olen tottunut menettämään, se ei ole niinkään se ongelma.. Mutta Codan kuolemaa mun on vaikea hyväksyä. Coda oli ihana, nuori ja vikkelä pikku chinchilla, sen ei todellakaan olisi kuulunut lähteä näin aikaisin ! Coda oli huonossa kunnossa ja heti sen huomattuani lähdettiin eläinlääkäriin yöllä. Mitään ei löytynyt eikä mikään auttanut. Seuraavana päivä uudelleen kahdelle eri lääkärille.. Ja sitten tuli ne pahimmat sanat. Codalle parhain olisi päästää se pois. En ollut ajatellut sitä vaihtoehtoa niinkään, koska vaikka näin että Codalla oli huono olla, ajattelin että sen voisi pelastaa.. Mietin, mietin ja mietin, kunnes pitäessäni Codaa sylissä, tunsin sen olevan kylmä, hengitys vinkui ja Coda oli aivan veltto, tajusin että se pitää päästää pois. Viimeisenä Coda katsoi mua ennen kun nukahti. Tassuillaan pyyhki suutaan ja katsoi mua suoraan silmiin. Se oli kaunis hetki ja sitten Coda nukahti. Olin sen kanssa pitkään, en halunnut lähteä vaikka Coda oli jo poissa. Mun oli niin vaikea päästää se menemään. Olisin halunnut pitää sen täällä vielä pitkään.

Samana päivänä kun Coda oli nukkunut pois, aloin etsimään Celelle uutta kotia. Löysin sen onneksi heti, Celen kasvattajan kaverilta, joka on myös kasvattaja. En voinut enää odottaa, että Celellekki käy jotain tai pelätä sitä. Halusin, että Cele saa itselleen kaverin niinkuin se nyt sai ja että se saa elää pitkän elämän. Se ansaitsee sen. Viime sunnuntaina ajoimme satojen kilometrien matkan viemään Celen uuteen kotiin. Cele oli mun rauhallisin chinchilla, todella kiltti ja suloinen. En olisi luopunut siitä KOSKAAN, mutta mun oli pakko ajatella Celen parasta.

Nyt on outo fiilis. Kukaan ei enää kurkista häkistä, ei kiipeile pitkin jalkoja ja pitele outoja ääniä yöllä. On niin hiljaista ja tyhjää. Vielä hetki sitten mulla oli perhe, semmoinen mistä olin unelmoinut. Nyt mulla ei ole enää perhettä. Haluaisin vain pois täältä asunnosta, en voi täällä hyvin. Mun lemmikeillä oli AINA hyvä olla edellisessä kodissa, täällä kaikki on mennyt niin huonosti. 

Mulla on ollut 21-vuotta lemmikki aina, ensimmäistä kertaa elämässä mulla ei ole. Onhan Jane äidin luona, mutta se ei ole sama asia kuin se, että täällä olisi. Mulla on niin ikävä mun kaikkia rakkaita. Tää kaikki sattui vielä just sillon, kun mulla oli näyttöviikko kesken.. Olin iha varma, että luovutan enkä kestä, mutta selvisinki ja oon itsestäni ylpeä. Elämä on epäreilua. Mutta näen sen edelleen kauniina ja uskon, että kaikelle on tarkoituksensa. Oon iloinen ja onnellinen, että kaksi upeaa ja kaunista eläintä saivat olla osa mun elämää ja sain hoitaa ja olla niiden kanssa. Chinchillat on aina ollut mun juttu ja tulee olemaan, vaikka en luultavasti niitä enää otakaan. Toivon, että Codalla on hyvä olla siellä missä onkin ♥ Toivon, että Cele saa pitkän ja onnellisen elämän ♥ Rakastan teitä molempia, nyt ja aina. Ja itselleni toivon, että lakkaan pelkäämästä elämää ja uskallan taas hengittää. 

Täällä taas

Moikka ! Mulle bloggaaminen on aina ollut rakas harrastus. Olen saanut siitä voimaa, motivaatiota ja tärkeitä ihmisiä elämääni. Silti mua alkoi viime syksynä ahdistamaan koko homma. Koin, että en löydä sitä omaa juttuani enkä tiedä mistä kirjottaisin. Aloin stressamaan ihan liikaa ja lopulta perustin tän uuden blogin ja sanoin moikat vanhalle. Sitten mua alkoi mietittymän tääki ja pidin taukoa nyt melkein koko maaliskuun. Sinä aikana mun elämä kirjaimellisesti hajosi käsiin, koska menetin kaksi tärkeintäni, Celen ja Codan. Teen siitä oman postauksensa, mutta kyllä elämä tuntuu suoraan sanoen paskalta. Eläimet ovat tuoneet aina sen ilon mun elämään ja ekaa kertaa elämässäni mulla ei ole lemmikkiä kotona, vaikka asuuhan Jane äitini luona ja käy aina välillä täällä. Tunnen suurta vääryyttä, että joudun menettämään aina ne keistä eniten välitän.

Koulu jatkuu taas tiistaina ja opiskelu onki syy miksi jaksan niin hyvin. Tuntuu, että suuntani tässä elämässä on vihdoin löytynyt ja kuljen oikeaa suuntaa. Vaikka stressasin aivan liikaa harjottelun sekä näytön aikana, meni kaikki ihan hyvin silti. Viihdyin päiväkodissa tosi hyvin ja olo oli haikea sieltä lähtiessä. Olihan se raskasta herätä kuuden aikaa mennä ekaksi harjotteluun ja sieltä vielä töihin, tulla kahdentoista aikaa yöllä kotiin, mutta se antoi enemmän kun otti. Mulle itelle ei oo vielä kertakaan tullut oloa etten jaksa tai pysty, mutta muut ovat huolissaan miten jaksan ja näin, mutta tunnen itteni kyllä tarpeeksi vahvaksi selvitäkseni mistä vaan. Mun koko elämä on ollut oikeestaan selviytymistä, joten pienet hetket ja irtiotot arjesta tuovat sen voiman jolla jaksan.

Aikaahan mulla ei ole juuri mihinkää ylimääräiseen. Ja sillon kun on, niin tylsistyn heti. En malta olla paikoillani ja siksi on ehkä hyvä jatkaa bloggaamista. Saan tekemistä, jonka toivon tuovan enemmän voimaa kuin vievän niitä. Ennen mulla ei ollut ongelmaa omassa tyylissä blogimaailmassa, mutta nyt se on hukassa. Yritin olla pitkään joku toinen ja massan mukana menevä. Tauon aikana tajusin, että semmosta musta ei ole tulossa, koskaan. Korkkarit jalas, merkkilaukku kädessä ja hattu päässä. Jokainen postaus joko asukuvia tai uusimpia meikkejä. Henkilökohtaisista asioista tai edes omista mielipiteistä ei voida puhua ellei se ole mielipide liittyen uusimpaan ripsariin. Ei musta semmosta edes saisi vaikka mitä tekisi. Luovuin ottamasta asukuvia tupakan kanssa, koska no ei muutkaa sitä tee. Sillee jos se tupakka on kädessä, niin kuvaa ei voi julkasta. En tiiä mikä ihme ajatus toikin oli :D Halusin antaa itsestäni paremman kuvan täällä ja muualla. No nytpä otin kuvan tupakan kanssa ja hieno kuva tuliki! Kuvaa hemmetin hyvi mun tän hetkistä oloa. Luovuin kokonaan kertomasta niistä hetkistä kun mua oikeesti sattuu ja pelottaa. Koko elämän olenn miettinyt mitä muut musta miettii ja kelpaanko. En enää jaksa, vaan aion kirjottaa vaikka kerran kuukaudessa jos huvittaa. Otan kuvia vaikka yöasussa jos haluan ja postaan siitä miten teen voileipäni. Jokainen lukee semmosta blogia kun haluaa, mutta mun ei tarvitse yrittää kirjottaa semmosta blogia josta pidetään. Pääasia on, että itse saan siitä jotain irti. Tieteki mietin asiallisuutta omalla tavallaan ja otan huomioon lukijat kommenteissa, postaustoiveissa jne, mutta pääosin haluan olla minä. Olen aina ennen voinut olla minä blogissa, kertoa vaikka mistä. Kun parannuin tuli paineet, että eikai kukaa luule että oon taas masentunut tai voin huonosti jos kerron suoraan, että haluaisin rikkoa ikkunan tai juosta itseni pyörryksiin. En oo ikinä voinut olla niin hyvin minä kuin blogissa ja sitä haluan edelleen olla. Ärsyttää vaan olla niin epävarma itsestään. Kuitenkin kelpaan rakkaimmilleni, mutten itselleni. Se onki koko elämäni tärkeimpiä tavotteita itseni kanssa.

Blogilomalla olin suurimman osan ajasta siis töissä tai harjottelussa, mutta käyttiin me jopa kerran kuvailemassa. Vietin myös ihanaa aikaa rakkaitteni kanssa ja kävi kattomassa Standuppia. Suosittelen sitä kaikille, varsinki jokaisesta asiasta herneen vetävälle. Elämä ei ole niin vakavaa. Elämä on lahja meille jokaiselle ja aion ottaa kaiken irti, ilot ja surut. Olen myös käynyt juhlimassa, lenkkeilemässä ja kattonut liian paljon telkkaria. Olen kuunnellut paljon musiikkia, Mikael Gabriel kulkee mukana surullisina hetkinä. Menettäminen on aina yhtä kivuliasta ja liian lopullista. Pääosin aika on mennyt kuitenkin tehden koulujuttuja ja töitä.

Oli kuitenkin ihanaa palata tänne ! En usko, että blogini tulee pahemmin muuttumaan, mutten enää aio yrittää olla joku muu kuin minä. Hyvää pääsiäistä kaikille ! ♥