Nuku hyvin Coda, hyvästi Cele

Viime viikko oli suoraan sanoen mun elämäni paskin. En ole koskaan kokenut semmoista vääryyttä ja epätoivoa. Olen tottunut menettämään, se ei ole niinkään se ongelma.. Mutta Codan kuolemaa mun on vaikea hyväksyä. Coda oli ihana, nuori ja vikkelä pikku chinchilla, sen ei todellakaan olisi kuulunut lähteä näin aikaisin ! Coda oli huonossa kunnossa ja heti sen huomattuani lähdettiin eläinlääkäriin yöllä. Mitään ei löytynyt eikä mikään auttanut. Seuraavana päivä uudelleen kahdelle eri lääkärille.. Ja sitten tuli ne pahimmat sanat. Codalle parhain olisi päästää se pois. En ollut ajatellut sitä vaihtoehtoa niinkään, koska vaikka näin että Codalla oli huono olla, ajattelin että sen voisi pelastaa.. Mietin, mietin ja mietin, kunnes pitäessäni Codaa sylissä, tunsin sen olevan kylmä, hengitys vinkui ja Coda oli aivan veltto, tajusin että se pitää päästää pois. Viimeisenä Coda katsoi mua ennen kun nukahti. Tassuillaan pyyhki suutaan ja katsoi mua suoraan silmiin. Se oli kaunis hetki ja sitten Coda nukahti. Olin sen kanssa pitkään, en halunnut lähteä vaikka Coda oli jo poissa. Mun oli niin vaikea päästää se menemään. Olisin halunnut pitää sen täällä vielä pitkään.

Samana päivänä kun Coda oli nukkunut pois, aloin etsimään Celelle uutta kotia. Löysin sen onneksi heti, Celen kasvattajan kaverilta, joka on myös kasvattaja. En voinut enää odottaa, että Celellekki käy jotain tai pelätä sitä. Halusin, että Cele saa itselleen kaverin niinkuin se nyt sai ja että se saa elää pitkän elämän. Se ansaitsee sen. Viime sunnuntaina ajoimme satojen kilometrien matkan viemään Celen uuteen kotiin. Cele oli mun rauhallisin chinchilla, todella kiltti ja suloinen. En olisi luopunut siitä KOSKAAN, mutta mun oli pakko ajatella Celen parasta.

Nyt on outo fiilis. Kukaan ei enää kurkista häkistä, ei kiipeile pitkin jalkoja ja pitele outoja ääniä yöllä. On niin hiljaista ja tyhjää. Vielä hetki sitten mulla oli perhe, semmoinen mistä olin unelmoinut. Nyt mulla ei ole enää perhettä. Haluaisin vain pois täältä asunnosta, en voi täällä hyvin. Mun lemmikeillä oli AINA hyvä olla edellisessä kodissa, täällä kaikki on mennyt niin huonosti. 

Mulla on ollut 21-vuotta lemmikki aina, ensimmäistä kertaa elämässä mulla ei ole. Onhan Jane äidin luona, mutta se ei ole sama asia kuin se, että täällä olisi. Mulla on niin ikävä mun kaikkia rakkaita. Tää kaikki sattui vielä just sillon, kun mulla oli näyttöviikko kesken.. Olin iha varma, että luovutan enkä kestä, mutta selvisinki ja oon itsestäni ylpeä. Elämä on epäreilua. Mutta näen sen edelleen kauniina ja uskon, että kaikelle on tarkoituksensa. Oon iloinen ja onnellinen, että kaksi upeaa ja kaunista eläintä saivat olla osa mun elämää ja sain hoitaa ja olla niiden kanssa. Chinchillat on aina ollut mun juttu ja tulee olemaan, vaikka en luultavasti niitä enää otakaan. Toivon, että Codalla on hyvä olla siellä missä onkin ♥ Toivon, että Cele saa pitkän ja onnellisen elämän ♥ Rakastan teitä molempia, nyt ja aina. Ja itselleni toivon, että lakkaan pelkäämästä elämää ja uskallan taas hengittää.