Oon Daisyn kuoleman jälkeen voinut aika heikosti. Ehkä sen huomaa täällä blogissaki. Mun ajatus ei kulje eikä mikää oikee inspaa. Oon kyllä saanut pari postausideaa tänää, ehkä suru on parempi kuin sellanen olo missä ei tunne eikä ajattele mitään. Mulla on ollut raskas syksy. Oon menettänyt mun rakkaan lemmikin, parhaan ystävän sekä terapia loppuu, vaikka mun ja terapeutin yhteys onki varmasti jollai tapaa pysyvä, on se eri asia kuiteki ku käydä joka viikko puhumassa siellä.
Vaikka mulla on kamala ikävä Daisya, niin näistäki asioista seuraa varmasti hyvää ja jaksan uskoa, että kaikella on tarkoituksensa. Palataa ilosimmissa postauksissa !
Hurjasti voimia!! Ehkä on parempi, että syy oli susta riippumaton, koska jos syy olisi ollut joku minkä olisit voinu ehkäistä mutta huomasit sen liian myöhään, olisit syyttänyt itseäsi Daisyn kuolemasta :)
VastaaPoistaKiitos ! Ja nii varmaa oisinki, mutta voisin kuiteki tehdä Codan puolesta jotai eri tavalla.. Mutta toisaalta asia on nyt vaa näi ja pakko sen kanssa on elää :/
Poista♥♥♥ Voi sinuu, virtuaalihalit ja tsempit sinnepäin!
VastaaPoistaKiitos paljon <3
PoistaIso kasa haleja sinne♥ en osaa sanoa luultavasti mitään helpottavaa, mutta ehkäpä hyvä että tiiät ettet ois mitenkään voinut auttaa :/ toi on kyllä niin väärin, että on jotain sairauksia mitkä vaan tappaa noin nuoren eläimen :( tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitti ihana <3 Ja nii onki ! Vielä iha yllättäen.. :((
PoistaEhkä tyhmä kysymys, mutta miks terapia loppuu?
VastaaPoistaEi oo :) Mulla oli kolme vuotta Kelan korvaamaa ja mulla ei oo valitettavasti rahaa maksaa sitä 60-80 e tunnista :/ Niin siks se myöski päättyy. Oon myös saanu käsiteltyy mun kaikki elämän ongelmat sielä, mutta on se silti haikeeta ku se loppuu.. Niin läheinen suhde terapeutin kanssa. Ja oisin ehkä vielä muutaman käynnin halunnut, koska Daisyn kuolemasta on niin vähä aikaa ja käsitellä sitä, mutta luulen että pärjään myös mun tukiverkostolla.
Poista