Itsensä satuttaminen on mulle semmonen mistä en mielellään kirjota. Vaikka se on mennyttä enkä elä siellä enää, en haluaisi jonku asiakkaan/potilaan lukevan juuri mitään siitä. Ja vaikka monet ongelmat ovat takana päin, en silti aina halua kertoa paskasta olosta liikaa. Haluan blogin olevan positiivinen paikka, johon ihmisten on kiva tulla :) Ja samalla myös, että tätä voi tosiaa lukea ketä tahansa. Näin mulla on vähemmän paineita bloggaamisen suhteen.
Myös läheisten asiat on semmosii joista en puhu. Eikä mun mielestä kenenkää oikee pitäisikää puhua. Kerron jos oon jotain nähnyt ja viettänyt aikaa ja siihen se jääkin. Joonaksesta oon kirjottanut tarkempia juttuja, neki hänen luvallaan. En myöskää pidä, että ihmisistä kirjotetaa niiden huonoja juttuja pelkästään jättäen hyvät varjoon, joten jos joku on ollut mulkku mulle ja loukannut mua, täällä blogissa en sitä mainitse. Oon kuiteki paljastanut mun läheisten kuvia täällä, joten tuntuisi pahalta jälkikäteen alkaa haukkumaan jotain tai muutenkaa kirjottaa jotain pahaa.
On mulla muitaki asioita mistä en kirjoita, mutta tossa noi oleellisimmat. Haluan pitää blogini joteki positiivisena paikkana. Semmoseen, että tänne on kiva tulla. Haluan antaa toivoa ihmisille ja näyttää, että vaikeistakin asioista voi päästä yli! Valittuani mielenterveys- ja päihdetyön olin hiukan epävarma, pystynkö mä tosiaan tähän. Mutta uskon itseeni ja tiedän, että kehityn varmasti hyväksi hoitajaksi, antamaan apua ja toivoa ihmisille. Se on asia kuin kutsumus, tiesin jo 15-vuotiaana kun kaikki ongelmat alkoivat, että kun selviän tästä, mä haluan auttaa samassa tilanteessa olevia.
Mistä te ette kirjoita blogiinne? Ja miksi?
Mulla on kans paljon samoja juttuja mistä en kirjoita blogiini. Suurimmat jutut liittyy masennuksen aikaisiin juttuihin ja vaikka olisikin mielenkiintoista niistä puhua ja avautua, voi ne olla liian raskaita ja herkkiä toisille, jotka esim. masennusta sairastaa. Onhan ne myös herkkiä aiheita minullekkin, joten pakko jättää ne vähän pinnallisiksi. Sitten on kans suuret mielipiteet, jotka suosiolla jätän mainitsematta blogissani, koska en halua aiheuttaa mitään paskamyrskyä mielipideasioista tai toisten moraalisista aatteista. :)
VastaaPoistaToi on totta! Kyllä välillä niistä puhun, mutta vähä sillee pintapuolin, en niin tarkasti kuin ehkä ennen kirjoitin. Ja joo noi isot mielipiteet mäki jätän kyllä mainitsematta :D Tietty jotain voi sanoa, mutta niinku sanottu: jotkut asiat kannattaa pitää itsellään ;)
PoistaHyvä postaus, itse olen melko samoilla kannoilla kanssasi mistä kannattaa kirjoittaa ja mistä ei :) Itse en ruodi esim. työasioita kovinkaan tarkasti, ja täysin henkilökohtaiset asiat jääkööt blogissa kertomatta. Toki välillä kirjoitan myös niistä henkilökohtaisistakin asioista, mutta lähinnä ne ovat käsitelleet omia ajatuksiani - eivät niinkään kokemuksiani.
VastaaPoistaKiitos! :) Joo unohdin muuten sanoa saman, että en työasioista paljoo puhu, en varmaan koskaan :D Ja mun mielestä sun postaukset on olleet just hyviä, ei liian avoimia, mutta hyviä! :)
PoistaMielenkiintoinen postaus! En kirjoita mistään mikä voisi loukata jonkun toisen yksityisyyttä, en kirjoita negatiivisessa tunteen puuskassa, enkä inhorealistisia asioita. Yritän pitää blogin pääsääntöisesti kivana paikkana :)
VastaaPoistaKiitos :) Ja sama juttu, en itsekkää kirjota mistään tommosesta. Blogi on kiva pitää positiivisena :)
PoistaKomppaan Mariaa! :) Lisäksi itsellä on perhe-elämästä ja elämästä ylipäänsä kertominen jäänyt minimiin, viime talvena tuli sen verran paskaa niskaan niin lapsen kasvatuksesta kuin omasta painostakin et miulle riitti. Harmi sinänsä, vaikuttaa tosi paljon siihen et sisältö on ns. tyhjempää, mutta en halua lukea ihmisten pahan olon aiheuttamia asiattomuuksia missään.
PoistaVoiei miten ikävä kuulla :( Ymmärrän kyllä, että ei pahemmin semmosesta kiinnosta kirjotella..! Mutta hyvä linja sulla bloggaamisessa :)
PoistaVaikka olisi kuinka avoin, niin kannattaa jättää jotain myös itsellee. :)
VastaaPoistaKoskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta en varmaan kirjoittaisi lääkityksestä, siis lääkkeiden nimiä tms. :)
Toi on kyllä totta! :) Niin ja ymmärrän kyllä. Tosiaan kyllä on niitä päätöksiä jotka ei muutu :)
PoistaMulla on just toi sama ajatus, että haluan pitää blogin iloisena paikkana :) Jos on huono päivä, niin on kiva selailla vanhoja postauksia ja muistella niitä kaikkia kivoja hetkiä mitä on ollut! Ja on kiva jakaa sitä hyvää mieltä myös muille.
VastaaPoistaBlogiin en kirjoittele mieheni oikeaa nimeä (hänen pyynnöstään), enkä meidän työpaikkojen nimiä mainitse. Nämä on kyllä sellasia, mitkä on helppo bongata mun instagramista, jos niin haluaa, mutta blogissa en niistä puhu. En välttämättä halua, että jos joku etsii jotain mun työpaikan nimellä ja päätyy mun sivuille ja pitää mun mielipiteitä asioihin myös firman mielipiteinä.
Sulla oli tässä kyllä hyviä perusteluja! :)
Jep, se on hyvä juttu :) Niinpä, mulla on samalla tavalla, aina kiva katsella esim matkapostauksia pahimpaan matkakuumeseen :D Ja on kiva välillä kuulla itekki, että on positiivinen blogi! Ja hyvä kun kunnioitat hänen päätöstään ja mäkään en oo työstäni juurikaan kirjotellut, ei ainakaa muistui mieleen :D Joo mä huomasin kans Intasta missä oot töissä ja näin, mut on eri asia kirjottaa siitä blogiin. Kiitos :)
PoistaTosi hyvä ja mielenkiintonen aihe! Oon itekin miettinyt aika paljon missä se raja menee, millon ollaan liian henkilökohtasissa asioissa. Oon samoilla linjoilla sun kanssa ja just kaikki masennusasiat oon jättänyt pois ja muutenkin negatiiviset jutut tosi vähälle, niistä tulee itelle ja muille vain paha mieli. Läheisiä ja ihmissuhteita on myöskään sotke enää blogiin kuin vain pienissä määrin. Työpaikkaa en myöskään enää halua tuoda ilmi. Siinä oli muutamia :D
VastaaPoistaKiitos :) Ja se pitää aina jossain vaihees miettii missä menee raja. Ja noi sun kertomat jutut mistä et kirjoita on just hyviä ja semmosia mitkä kaikil pitäis olla mielessä :)
Poista