Elämäni julkisena

Alotin bloggaamisen kesällä 2010. Ja sen jälkeen olen kirjottanut satoja tekstejä, ottanut tuhansia kuvia ja saanut elämääni aivan ihania ihmisiä. Alotin blogini kirjottaakseni julkista päiväkirjaa. Mulla on ollut neljä eri blogia, tämä on siis neljäs. Edelliset blogit ovat olleet mulle todella tärkeitä. Mulla on edelleen muutama ystävä, jotka ovat seuranneet mun elämää jotai 3-4 vuotta ! Ihmisiä ketkä tietävät musta paljon ja enemmän.

Kirjottaminen on aina ollut mulle tapa ilmaista itseäni. En osaa ilmaista asioita paremmin kuin kirjoittamalla. Kun saan kirjoittaa, saan totetuttaa itseäni ja tunnen voivani hyvin. Kirjoittaminen on mun tukipilari, joka auttaa jaksamaan arjessa. Bloggaaminen on mulle tärkein harrastus koskaan ja kun pääsen bloggaamaan, tunnen tekeväni sitä mitä oikeasti haluan ja osaan. Joka kerta kun mulla on ollut paha olla, olen kirjottanut edellisiin blogeihini ja saanut siitä voimaa. Mulla on kyllä paljon myös postauksia, joita en ole julkassut. Joku voi miettiä, että miksen nykyään kirjoita enää pahasta olostani. Vastaus on hyvin yksinkertainen, mulla ei enää ole pahaa oloa. Mua voi vituttaa, harmittaa, ahdistaa ja suututtaa. Mutta en voi huonosti. En väitä, että voisin kokoajan hyvin, mutta suurimman osan aikaa kyllä. Haluaisin kirjoittaa teille ja kaikille myös pahasta olosta, mutta en osaa enää. Välillä en edes muista miltä tuntui olla oikeasti pohjalla ja eksynyt. Tunnen itseni samalla niin turhaksi, koska en osaa tuntea empatii jotain ihmistä kohtaan, jolla on oikeasti paha olla. Ehkä olen vain sisäisesti unohtanut sen kaiken enkä halua muistaa. Tietenkään empatiaa ei voi poistaa, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

Kun alotin tämän blogin, päätin että tätä saa lukea ketä tahansa. Vaikka mun työnantaja. Tai opettaja. Kuka tahansa. En halua enää miettiä mitä jos joku löytää blogin ja leimaa mut tietynlaiseksi tai muuta tälläistä. Nyt tätä lukevat perheeni ja muut läheiset ja olen iloinen, että saan jakaa elämääni muunki kautta kun Facebookin. Blogi on kuitenki henkilökohtaisempi ja avoimempi. Täällä kerrotaan asioista pidemmin ja laajemmin. Olen luonteeltani hyvinki avoin. En häpeä tai kadu oikeestaan mitään elämässäni. Olen oppinut virheistäni ja jättänyt ne taakseni. Sain kommentteja edelliseen blogiin, että olen kehittynyt kirjoittajana ja valokuvaajana, joka on totta. Luen monenlaisia blogeja, joista saan myös inspiraatiota mun omaan blogiini. Kun tajusin, että ei ole enää pahaa oloa mistä kirjoittaa, jouduin tavallaan "kriisiin" blogin kanssa. Mistä mä kirjoitan, mitä teen blogin kanssa ? Ajatus lifestyle blogista tuntui niin kaukaiselta, mutta kyllä luokittelisin blogin lifestyle blogiksi, jos olisi pakko. Ehkä tää on lähimpänä sitä, muttei kuitenkaa. Mun oli niin helppo ennen vaa avata kone, laittaa muutama kuva ja kirjoittaa miltä tuntui. Nyt suunnittelen postauksia enemmän ja kirjoitan oikeestaan melkei kaikesta mitä mulle tapahtuu. Ennen mietin, että ei mulla ole elämässä paljoakaa mistä kirjoittaa, mutta kyllä mulle oikeestaa tarpeeksi tapahtuu, että niistä saa postauksia tehtyä.

Ilman lukijoita en varmaankaa kirjottaisi yhtä aktiivisesti. Musta on ihana juttu, että mun blogi kiinnostaa ihmisiä ja olen saanut myös lähipiiriltä kivoja kommentteja liittyen blogiini. Tervetuloa myös uudet lukijani blogiini ! Mulle voi esittää postausideoita, jos on jokin asia mikä kiinnostaa. Tykkään tehdä myös toivepostauksia. Mahtavaa viikkoa kaikille ! ♥ Mulla alkaa koulu torstaina ja jännittää, mutta samalla oon niin onnellinen :)