Yhdessä asuminen

Moi :) Meillä on nyt Joonaksen kanssa yhdessä asumista takana 1 vuosi ja 3 kuukautta. Voisin nyt hiukan kertoa miten tää on sujunut. Eli me alettiin heti tavattuamme puhua yhteenmuuttamista ja jo kahden kuukauden jälkeen pistettii kämppäpaperit yhdessä. Mietittii, että niissä menee kuiteki joku vuosi, joten keretää valmistautumaan siihen. No siihen meni kuukausi kun tuli viesti meidän asunnostamme. Oltiin toivuttu asuntoa juuri tältä asunalueiltaan, tähän hintaan ja asunnon kokoki oli toivottua suurempi. Niinpä käytiin kattomassa ja päätettiin ottaa tämä. Aluksi mulla meni hiukan huonommin, mulla oli koti-ikävää ja tuntui, että en osaa tätä hommaa. Käydä kaupassa, siivota, hoitaa parisuhdetta, tehdä ruokaa jne.. Mutta siitä se lähti pikkuhiljaa sujumaan. Tunnen olevani ihan hyvä vaimo.

Onnea esti myös rakkaiden kuolemat ja vastoinkäymiset.. Ei mennyt kauaa kun Pupulla meni jalka, Daisylla häntä, Nancy masentu ja näin.. Kaikki kolme menehtyivät, syyt olivat semmosia että voivat johtua tästä asunnosta tai ei. Meillä on tehty lämpötila- sekä kosteusmittaukset, kaikki ok. Huoneet on vaihdettu eikä Codalla tai Celelellä ole mitään ollut. Koputan nyt puuta ja kovaa. Olen ollut niin helpottunut, mutta samalla peloissani.. Kohta jotain pahaa kuitenkin tapahtuu.. Mutta haluan silti uskoa, että ei.

Musta on ihanaa herätä toisen vierestä joka aamu. Antaa aamusuukko ja vaan makoilla yhdessä sängyssä. Raskaan päivän jälkeen käpertyä toisen kainaloon ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Voin olla täysin omaitseni meidän kodissamme. Vessassa voi käydä ovi auki ja olla alasti jos siltä tuntuu. Ei tarvitse esittää pirteämpää kuin on. Joonas huomaa kyllä aina kun mulla on jokin. Yksi aamu kun lähdin töihin ja olin hiukan kipeä, Joonas kysyi heti mikä mulla on. Hymyilin ja sanoin ei mikään, väsyttää vaan. Se tajusi heti, että jokin on vialla ja sitten purskahdin itkuun ja sanoin, että voin tosi huonosti. Sain lämpimän halauksen ja kunnon tsempit, joilla jaksoin.

Mulla on edelleen ikävä mun entiseen kotiin ja tunnen sen edelleen mun kodiksi. Mutta täällä ihanaa on oma rauha. Voin olla niin rauhassa kuin haluan, niinku juuri nytkin. Täällä kodissa annetaan omaa tilaa ja aikaa sillon kun toinen sitä tarvitsee. Toisen kainalossa ei tarvitse olla 24/7, vaan tehdään omia juttuja ja lähdetään täältä myös näkemään kavereita/perhettä. Ihanaa tässä on kyllä kun ei tarvitse miettiä mitä tehtäisiin, mennääks meille vai teille.. Sitä ei just jaksettu. Nyt ollaan täällä ja lähdetään täältä sitten jonnekki jos halutaan.

Meillä ei ole kertaakaan ollut riitaa rahasta tai siivouksesta. Raha-asioista en ala sen enempää kertomaan, paitsi että molemmat auttaa toisiaan jos tekee tiukkaa ja ruuat ostetaan tasapuolisesti sekä laskut tieteki maksetaan puoliksi. Mutta tää on kyllä asia josta olen aina iloinen. Niin yleisiä, mutta niin turhia riitoja. Kumpikaan meistä oo mikään siivousfriikki, joten siitäkään ei oo tuu riitaa. Siivotaan tasapuolisesti, sillon kun on aikaa. Ei stressiä :)

Toisen yllättäminen on niin helppoa ! Laittaa lapun "hyvää työpäivää" ja kahvit valmiiksi niin toisen hymy on varmasti taattu :) Tai tiskaa toisen puolesta. Tai jotain vastaavaa. Mitään ylimääräsiä lahjoja ei ostella juurikaan, mutta tämmöset pienet jutut arjessa merkkaa mulle niin paljon.

Tällä hetkellä aika ja jaksaminen on hiukan koetuksella, mutta onneksi kohta on loma ja me saadaan olla koko aika yhdessä. Kaipaan vain olemista ja toisen vieressä olemista kaiken tän kiireen keskellä.. Kaikki iltakävelyt ja leffan kattomiset on niin ihania juttuja kesken arjen. Samoiten hyvä ruoka ! Välillä on kyllä niin stressiä mitä söis, mutta aina jotain löytyy :D

Huonoja puolija on ainoastaan se, että välillä meillä on ollut hiukan tylsää. Ei vaan keksi mitään tekemistä tai jaksa tehdä mitään.. Mutta neki on monesti korjattu sillä, että on lähdetty vaikka extempore leffaan tai jotain tällästä. Kyllä sitä aina jotain keksii (: Ja nyt kun on kokoajan kiirettä, niin nauttii kyllä 100% toisen seurasta. Mitäs tykkäsitte tälläsestä postauksesta ? :)